Grillo de campestre ja satovahingot

Tiistai 14.10.2014

Nyt tänään on täällä kuulemma ihan varmasti se oikea ”huomenna”. Tänään on ihan varmasti ne sähkösopimuksen paperit kunnossa, lupasi virkailija. Vannotin kaveria, että nyt on kyllä se viimeinen
mañana –pitäisi saada asia hoidettua ennen Ecuadoriin lähtöä, ettei ole sähköt katkaistu kun tullaan.  Täällä eläminen on kyllä oiken hyvää kärsivällisyysharjoittelua, tekis hyvää varmaan monelle muullekin meikäläiselle. Täällä huomaa miten helppoa kuitenkin asioiden hoitaminen on nykysuomessa.

Paperit olivat Panamasta kuulemma lähteneet väärään saareen - Sabogaan - täytyypi tarkistaa onko sellaista saarta edes olemassa. vai oliko tämäkin tabogalainen selitys.

Tässä tärkeä hetki kun lopulta allekirjoitamme sähkösopimuksen ja maksamme allaolevan henkilön velat. Samppanjaa emme kyllä kahdesta syystä juoneet: meillä ei ole sitä ja toinen syy on arki, olemme pitäneet kiinni "arkiraittiudesta".

Lopes työssä -harvinainen näky vai mitä ?

Jonkin verran on tuullut viimepäivinä. Kaukosta se tuntuu vilvoittavalta, mutta minua hiukan paleltaa iltaisin (= lue lämpötila illallakin n. 26-28 C-astetta.) On se vaan kumma, miten tähän lämpöön tottuu. Tuuli on kuitenkin heikentänyt odotettavissa olevaa plataanisatoa. Plataani on tuulessa mennyt poikki ja Kauko oli sitä mieltä, että sato on kerättävä talteen keskenkasvuisena.
Satovahinkokorvauksia on kai turha kysellä mistään.

Tässä Kauko tarkastelee satovahinkoja

keskenkasvuisiksi jäivät

-mutta kun kuvaa suurentaa, nehän näyttävät täysikasvuisilta

Tänään syömme kuitenkin jukaa. Lopez kävi sitä jostain hakemassa ja toi meillekin. Itse laitoimme sitä myös kasvamaan, mutta sadon kypsymiseen menee aikaa. Juka on  täällä ihan luonnosakin kasvava kasvi, josta syödään juurta. Se maistuu ja käyttäytyy vähän kuin peruna.
Saapa nähdä mitä herkkua Kauko siitä tänään valmistaa. Pääsääntöisesti olen vastannut meillä ruuanlaitosta, mutta eilen illalla pelasimme Yatzia ja panoksena oli kokkausvuoro tänään.
Kauko hävisi 2-1. Tänään sitten lueskelen romskuja ja espanjaa ( olemme lähes joka päivä pitäneet espanjan lukuhetkiä ja oppitunteja), sitten kirjoittelen blogia riippumatossa maaten  ja astelen valmiiseen pöytään.

Señor Musen portti

Ihan tässä meidän yläpiolellamme on muutama rakentamaton tontti ja sitten sellainen iso ranchi, jossa asuu vanhaherra Muse. Hän on alunperin kanadalainen, mutta on asunut täällä saarella jo montakymmentä vuotta. Taitaa olla saaren hienoin herra. On kulkenut maat ja mannut. Ilmeisesti tuonut tavaraa  työkseen ulkomailta. On jo varmaan yli 90-vuotias, mutta ratsastaa vielä silloin tällöin oikein ratsastusvarusteisiin pukeutuneena. Olemme kerran aikaisemmalla reissullamme olleet kutsuttuina illalliselle hänen luokseen. Talo oli suuri ja hieno –omin käsin kuulemma rakennettu. Esineitä, huonekaluja ja koristeita tuotu jopa Afrikasta.  Oli alkudrinkit, viinit, alkupalat jne... jopa konjakit miehille ( naisilta ei edes kysytty) kirjastossa illallisen jälkeen.

El crillo de campestre

Portilla ihmettelin mikä päässäni surisee.... ei siis tavanomainen surina,  eikä se mikä Sinuhenkin päässäkin  kuului. Huiskaisin hiuksiani. Jotain kovaa, joka ei irronnut. Hiukan voimakkaampi veto jo hiukan pelästyneenä. Grillo de campestrehän(= heinäsirkka) se oli takertunut hiuksiini, eikä meinannut hellittää. Tää ei sentään ollut kuin n. 5cm.
Isommissa on jo kiskomista, ne kun eivät halua irrottautua sitten millään.

Termiittien koti

Termiittien pesiä näkee siellä täällä puissa. Onneksi meillä on kivitalo, ettei ainakaan käy niin, että talo olisi porona kun ollaan pitkään poissa. Kaikki täällä kyllä kuluu, haurastuu ja ruostuu nopeasti.
Esim. puukko,kun oli vuoden laatikossa, niin  terä oli lähes pelkkää ruostepurua.
Vaatteet homehtuu heti, jos jää märkänä/likaisena vähänkään myttyyn.  Mulla lenkkarien pohjat meni sisältä homeeseen, kun ne oli litimärät vuorireissun jälkeen, enkä ottanut pohjallisia pois kenkiä kuivumaan laittaessani.
Meillä kun ei ole nk. keittiöjakkaraa ja tarvitsin pituudelleni jatketta ( vain Saara tietää tunteen, kun ei mihinkään yllä omin avuin) pyyhkiessäni ovia, Kauko käski ottaa sellaisen vanhan puutuolin pihalta ko. tarkoitukseen.   Onnekseni tuoli petti alta jo ensiaskelmalta, niin ei käynyt hassummin.
Varsinkaan, kun saarella ei ole lääkäriä ihan päivittäin. Toimiva terveysasema on kyllä ja hyvin kuulemma hoitivat, kun Piian lapsella tuli korva kipeäksi – eikä reissu lääkkeineen maksanut kuin jokusen dollarin. Täällä saarella rakennetaan lääkärille taloa yhteisön voimin, jotta tänne saataisiin lääkäri pysyvästi päivittäin. Olisan se aika tärkeetä yllättäviä tilanteita varten ja kun tuo lauttaliikennekin on aika  hataraa.  Tällä saarella monta sellaista kohdetta, johon voisi hyväntekeväisyysrahoja käyttää, jos vaikka lottovoitto tärppäisi.

 Nää erilaiset liaanit ja loiskasvit on minusta aika mahtavia

Meillä ei ole omaa mazetea (viidakkoveistä), täällä sademetsässä se kyllä olisi tarpeen,

onneksi joku muu pitää tämänkin tien auki

Tällaisia vanhoja rikkinäisiä rakennelmia näkee siellä täällä -tämäkin ihan talomme takamaastossa

Talomme takana kasvaa myös quanabana – tropiikin herkku, joita panamalaiset ystävämme Tarja ja Hannu tilallaan aikovat kasvattaa. Hedelmä on vielä pieni, mutta toivottavasti kasvaa jouluksi, jotta saadaan jouluvieraiden kanssa harvinaista herkkua maistella.

Quanabana

Jouluvieraille täytyykin muistaa lähettää pikkulista ”tuliaisista”, joita tänne tarvitsisimme.
Mahtavatkohan pärjätä sittenkään yhdellä matkalaukulla ?
-suklaakonvehteja Aurooralle joululahjaksi, salmiakkia Tarjalle, meille ja Markille (Amerikkalainen ystävä) ruisleipää (mieluiten Maskun reikäleipä), suomalaista sinappia jouluksi, Kaukolle halpahallin puukko, ksylitolipurkkaa hmmmm.... pari sinipiian sientäkin olis poikaa......
Kuivahiivaa näyttää kuitenkin olevan vielä tarpeeksi. –oliskohan sitäkin jo täkäläisissä kaupoissa ?

Ennen tuotiin Tarjalle aina leivinpaperia, mutta nyt sitäkin näytti olevan city:n kaupoissa.
Oli ne tullissa joskus purkaneet kaikki mun paperirullat – mitähän lienee etsinyt?

Martta toivoi kuvia (kait tarkastaakseen onko pallo pienentynyt) miehestä, joka jakaa jääkaappini.
Tässä pari tämänpäiväistä. Insinööri tarkastamassa vesipumppurakennelman edistymistä.
Huolestuneena mietti, missä työmies, kun kypärä lojuu maassa  -no kalastamassapa tietenkin !
Saivatpa jokusen agujan, muttei meille myytäväksi.

Riikka, uusi vesilaitos tulee siihen mihin vanhakin, mutta tää pumppu, joka pumppaa suolavettä tulee siihen rantaan, missä sellainen luiska ja vanhan laiturin pohja, lähella camino de las cruses (polku ristille) alkupäätä.

Tässä uusi vesilaitos

Ja lopuksi valmistui ihana ateria: perunaa, porkkanaa, jukaa ja mahtava lihapata.