Pilvessä vappuna

Vappuna 1.5.2015 Taboga

Vappumarssi Tabogan huipulle alkoi tasan kello kuusi aamulla. Ihan yksinäni sain punalippua heilutella ja työväenlauluja laulella: -onneksi on hyvässä muistissa nuoruusvuosilta Arja Saijonmaa työväen lauluineen ja Agit Prop ja Sinikka Sokan mahtava ääni:

Niin taittui matka punakaartilaisten marssia ja muita mahtipontisia lauluja laulellen:

Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on. ............. Työn-orjat! Sorron yöstä nouskaa! – maan äärin kuuluu kutsumus. Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus. Villikoiratkin loittonivat kauas, kun kuulivat minun lähestyvän. Ilmeisesti eivät luulleet Sinikka Sokaksi. Kyllä täälläkin vappu on työväenliikkeen ja työväestön juhlapäivä ja vapaapäivä myöskin. Opiskelijat täällä eivät juhli.  Ylhäällä on todella sumuista, pilvet roikkuivat niin alhaalla, että bunkkerin päällä olin todellakin pilvessä -en niiden ylä- enkä alapuolella vaan keskellä 100 %:n kosteutta. Onneksi oli brunssille vappujuomat mukana Huippu oli siivottu ja raivattu. Polku oli muuttunut tieksi ja vanhan amerikkalaisten bunkkerin ympäristö puhdistettu ryteiköstä. Puut eivät olleet esteenä näköalalle, mutta sumu kylläkin. Huipulta ei sitten nähnyt yhtään minnekään. Hetken huilahdin ja lähetin Kaukolle vapputervehdyksen ja päätin palata takaisin. Matkalla näin komian skorpioonin -oliko vaarallinen  - en tiedä, nopeasti loikkasin sivuun. Kuvaakaan en ehtinyt ottaa, kun kamera oli sateen varalta muovipussissa taskussani. Kohtasin toisenkin mielenkiintoisen eläimen, joka ei sekään jäänyt valitettavasti poseraamaan minulle. Luulen sen olleen pieni muurahaiskarhu tai sitten joku maasika tms. Sen verran äkkiä otus ohitti minut, etten voinut tarkemmin tutkia. Muurahaiskarhuja saarella ainakin on. Kotiin pääsin aika kosteana joko hiestä tai korkeasta kosteusprosentista johtuen. Kyllä aamukahvi maistui ja olo tuntui taas reippaalle -kyllä liikunta auttaa ! Eilen olikin jotenkin todella kurja päivä -ahdisti. Yleensä en tunne itseäni täällä yksinäiseksi, mutta eilen tunsin.  Yksinolo ennen Kaukon tuloa oli täynnä puuhaa; halusin yllättää, mitä kaikkea olin saanut aikaan. Pariviikkoinen oli täynnä odottavaa innostusta. Kun Kauko lähti jäljelle jäi rintaa puristava ikävä ja innottomuus. Kuulin myös, että eräs tuttavani, minua nuorempi nainen oli kuollut yllättäen. Alkoi ahdistaa. Elämän rajallisuus ja ennustamattomuus painoivat mieltäni -omat ja toisten surut ja murheet nostivat päätään. Ajatukset leijuivat valtameren taakse niiden ystävien ja työkaverien luokse, joilla tiedän olevan tälläkin hetkellä paljon surtavaa ja toivoisin, että voisin jotenkin välittää valtameren yli lohdutuksen pullopostia.  Alkoi hiukan sataa ripautellakin istuessani aamukahvilla, mutta tuskin edes maa kunnolla kastui, kun aurinko jo työnsi sadepilvet kauas merelle. Tänään täytyy lähteä kylille katsomaan viettääkö Taboga jotenkin vappua. Usa johtaa Suomea 2-1 jääkiekon MM-ottelussa tällä hetkellä. Pitäisiköhän ruveta katsomaan, näkyy kuulemma katsomosta suorana. ---- hmmm. palvelu olikin maksullinen ja tilanne jo 3-1 USA:lle -lähden uimaan.  Korvamadoksi sanotaan kansankielellä sitä, että joku biisi jää soimaan päähän: "Tää on viimeinen taisto Rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään! " - Miten siitä korvamadosta päästiinkään eroon ?