Taidetta ja argeologiaa

En ole ihan varma oliko tämä taidetta vai argeologiaa

Vapaapäivät Limassa vierähtivät nopeasti huonetoverini Jamien kanssa. Kävelimme valtavasti pitkin Liman katuja Mirafloresista Barancoon. Matkalla tuli mieleen perulaiskirjailija Mari Llosa Vargasin
kirja, Tuhma tyttö, jossa kuljeskellaan välillä Mirafloresin  1960-luvun kaduilla. Kirja on onneton, jopa mahdoton rakkaustarina kiltin nuoren miehen ikuisesta rakkaudesta naiseen, joka tavoittelee rahaa ja rikkauksia.

On kiva lukea kirjoja, joissa on tuttuja paikkoja tai tapahtumia. Joten vinkkejä kehiin, jos tiedätte hyviä perulaiskirjailijoita. Tällä hetkellä kylläkin luen kirjaa : "El ladrón de mentiras". Kirja on tarkoitettu 9-vuotiaille. Sillä tasolla mennään tällä hetkellä.

 Limassa kävimme taidemuseossa "Arte contemporada". Olen intohimoinen taiteen ystävä. Minulle taiteessa yleensä tärkeintä on tunnelma tai tunne, jonka teos minussa herättää. Mielelläni matkoillani ostan taidetta. Tyttäreni Emilia joskus aikoinaan ihmetteli, miksi minun pitää saada omaksi työt joista pidän.  Rakastan kuitenkin taulujani ja minusta on mahtavaa katsella niitä aina uudestaan ja uudestaan.

Jos et tietäisi olevasi taidemuseossa, ajattelisit että perulaiset keräävät paperia

Nämä teokset eivät olleet myytävänä, eikä kotiin vietävissä. Oikeastaan oli hiukan vaikeaa päästä kiinni oliko talossa remontti kesken tai mitä taiteilija onkaan halunnut töillään kertoa. On ehkä väärin, mutta usein arvioin taiteen laatua vertaamalla pystyisinkö itse tuottamaan saman.





Joskus kokemus taidemuseossa nostaa ihon kananlihalle vielä vuosienkin jälkeen. Kuten minulle on käynyt vuosia sitten kämässämme Guaysaminin taidemuseossa  Ecuadorissa. Cabilla de hombres
( Oswaldo Guayasamin ) oli todella vaikuttava kokemus.   Jos käyt joskus Quitossa, on paikka ehdoton ykköskohde. Tällä kertaa ei jäänyt puhuttelevaa tunnelmaa tai sisäistä syvää tuskaa kuten Guayasaminin töitä katsellessa.

Pari päivää Limassa valtameren rannalla ja vihreässä puistossa karistivat kotikylämme pölyt vähäksi aikaa.

Tänään olin käymässä opastetulla kieroksella Huaycanin argeologisilla alueilla, jossa viitteitä menneeseen inka-kulttuuriin  (Inkat Huaycanissa ). Kierros oli rakennettu hyvin vaikuttavasti näyttelijöineen ja mainioine oppaineen. Välillä piti osallistua ja pyytää lupaa palatsin korkeimmalta päästä sisään.

Inkojen tärkeimpiä jumalia olivat luojajumala Viracocha, aurinkojumala Inti, ukkosjumala Illapa ja maanäitijumala Patchamama.

Maanäitijumalaa palvottiin sadon, hedelmällisyyden ja suojelun takia. Kuun nimi oli Mama Killa, jonka uskottiin olevan jumalatar ja auringon puoliso.  Minulla juuri nuo inka-korvikset; kuu ja aurinko, jotka ovat rakkauden ja avioliiton sympoleita.

Tarinat Inkojen tavoista elää, uhrata, kuolla ja haudata kuulostivat mielenkiintoisilta

Esimerkki haudattavasta ennen kietomista kankaaseen.
Hautaan laitettiin kaikki kuolleen tarvitsemat asiat
siirtyessään toiseen maailmaan.

 

Minulla on tänään tiskihuki, joten täytyy lähteä hoitamaan velvollisuuksia. Onneksi jokainen tiskaa omat astiansa. Työvuorolainen hoitaa keittoastiat puhtaiksi, ruuat jääkaappiin ja jääkaapista vanhat roskikseen.  Siispä töihin.