Aina vain kauemmaksi näyttää kotiinpaluu siirtyvän. Seuraava etappi on 3.5. Panama sulki jo aiemmin kaikki lennot Eurooppaan ja sunnuntaina kaikki lennot maasta pois. Ihan viime tipassa tuli ulkoministeriöltä kysely tahtooko kotiin ja haluaako ulkoministeriön auttavan. Edelleenkin tahtois, mutta mahdollinen lento Eurooppaan järjestettäisiin Bogotasta -ehkä tänään tai huomenna.
Kyselyn jälkeen ei olekaan sitten kuulunut mitään.
Minulla ei kuitenkaan ole mitään käytännön keinoa päästä Bogotaan ja viestissä vasta todettiin, että Eurooppaan. En todellakaan halua karanteeniin jonnekin Madridiin tai Hampuriin, josta taas ei tiedä, milloin pääsee kotiin.
Tähän on nyt vain siedettävä ja alistuttava. Kuitenkin tuollainen pieni toivon kipinän antaminen ja pois ottaminen turhauttaa. Aivan kuin lapselle annettaisiin jätski ja otettaisiin pois.
Se, mikä tässä kokemuksessa on ollut hienoa, on saanut aivan uusia ja uskomattomia kontakteja eri puolilta maailmaa, kun matkaajat hakevat ratkaisuja lentoihin ja tsemppaavat toisiaan.
Eilen sain tutustua virtuaalisesti Nicaraguassa jumissa oleviin Emmaan ja Jaanuun. Ainakin Emma maassa asuukin, mutta olivat tulossa Panaman kautta perheineen Suomeen. Emma asuu Nicaraguassa Ometepe saarella. Juuri siellä, mistä Nigaracua suunnitteli kanavan rakentamista Atlannilta Tyynelle merelle lago Cocibolcan kautta. Saari on juuri tuolla järvellä.
Nicaraguan kanavaprojekti on toistaiseksi jäissä, vaikka kaivuut ehdittiin jo aloittaa joitakin vuosia sitten. Kiinalaiset rahoittavat projektin. Luulen, että projekti jäädytettiin, koska Panaman kanavaan rakennettiin toinen kaista ja nyt entistä suuremmat alukset pääsevät läpi.
Hiukan vanha artikkeli, mutta jos kiinnostaa voit lukea kanavasuunnitelmista.
https://www.rakennuslehti.fi/2018/02/nicaragua-haaveilee-maailman-suurimmasta-rakennusprojektista-megaprojektilla-hintaa-kymmenia-miljardeja/
Nyt on aikaa lukea ihmisten blogeja ja matkakertomuksia. Emmallakin omat internetsivut, joita on mielenkiintoista lukea. Nuoren suomalaisnaisen elämää Ometepe-saarella perheineen. Jännää, missä kaikkialla meitä suomalaisia on ja minkälaisia ratkaisuja olemme elämässämme tehneet. Rakkaus näyttää olevan usein se, joka saa ihmiset tekemään poikkeuksellisiakin elämänvalintoja.
Täältä voit lukea Emman tarinaa, jos kiinnostaa. Samalla Emmalle ja perheelle jaksamista ja terveyttä.
https://intiaaniprinsessa.fi/
Täällä Panamamassa rajoitukset ja kiellot senkun vain kovenevat. Nicaraguassa järjestävät kokoontumisia ja marsseja, jossa kaikki yhdessä rukoillaan koronan karkoittamiseksi. Olisikohan nyt järkevämpää ottaa käyttöön tieto kuin usko ja uskomukset.
Jos ei tietäsi mitään koko pandemiasta, arki tuntuisi täällä hyvin leppoisalta. Mulla oli eilen pyykkipäivä. Onneksi oli uusi pyykkikone, jonka Jose hommasi edellisen reissun jälkeen.
Viime kerralla sainkin aikamoisen tällin vanhasta koneesta, niin että vieläkin puistattaa.
Sen jälkeen en suostunut siihen enää koskemaan. Vedenpaine meillä riittää vaan pulsaattorikoneeseen, mutta sekin auttaa lakanoiden ja pyyhkeiden pesussa kummasti Vaatteitahan täällä ei pahemmin tarvita.
Jose pitää pihalla kauheaa meteliä. Irroittaa pihalaattoja. Ne ovat ruvenneet nousemaan ylös ja menevät samalla rikki. On parempi, että hän irroittaa ne ehjinä isolta alueelta ja laatat säilyvät kokonaisina. Kiinnitetään sitten uudestaan, kun saadaan taas kaupungista materiaalia. Onneksi juuri tällainen arki pitää päätä kasassa.
Välillä hiipii pelko, että riittääkö rahat ja saaressa ruoka. Toisaalta täällä on monta sataa asukasta, jostain kaikkien on ruokaa saatava. Pelkkiä mangoja ei jaksaisi paria kuukautta syödä ja joku varasti jo minun guanabani ! Tai eihän se ollut edes minun, se oli aidan toisella puolella olevassa puussa.
Lintujen kanssa kilpaa etsitään maahan putoavat kypsät mangot. Tosi nopeasti nokkivat rikki ja sen jälkeen myös muut öttiäiset hyökkäävät ihanaan hedelmälihaan.
Nyt myös uskon, että päivän kääntyessä iltaan pitää muistaa sulkea kaikki ovet ! Kahtena iltana olen saanut lepakon vierailulle. Se ei ole kovin kivaa ja häätäminen haastavaa, kun pitää varoa kosketuskontaktia.
Mikäli toukokuun lennot toteutuvat, minulla enää 45 päivää paluuseen. Yritän ajatella, että vain.
Isoisäni, merikapteeni Cap Hornin kiertäjä oli kuukausia poissa kotoa, eikä voinut somettaa päivittäin. Oli vain luotettava huomiseen kuten nytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti