sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Suomen ulkoministeriö sanoo: ratko ongelmasi itse !






Tuli kyllä syyllinen olo. Sellainen olo, että kun olet ongelmasi aiheuttanut poistumalla maasta, niin älähän huutele apua koti-Suomesta.

Näinkö tämä menee. Ulkoministeriö tiedottaa: muista tehdä matkustusilmoitus. Muista tehdä matkustusilmoitus, mutta hädän hetkellä älä vaan soita ulkoministeriön tai konsulaattien päivistysnumeroon, koska sinulla ei ole hätää. Matkalle lähtiessäni ei ollut minkäänlaista kieltoa tai kehoitusta olla  matkustamatta länteen.

Hädäksi ei voi luokitella sitä, että lentosi perutaan vähintään kolmeksikymmeneksi päiväksi, eikä tietoakaan mitä siitä seuraa.

En ole unohtanut esimerkiksi Thaimaan tsunamia - ymmärrän, että silloin monella oli oikea ja todellinen hätä; perhe oli hävinnyt tai loukkaantunut, tavarat olivat kadoksissa, kaikki oli mennyt.
Ei kenttien sulkemista ja koronavirusta voi verrata tuohon hätään -ei todellakaan.
Toisaalta tuntuu käsittämättömältä, että viesti on se, että sinun tulee selvitä tästä ongelmasta yksin.
Tilanne on uusi ja ennen kokematon myös kaikille meille matkustaville, silloin ehkä toivoisi satsattavan apuun ja ohjeistukseen. 

Ministeriö sanoo, että sinulla ei ole hätä.

Olen matkustanut maailmalla paljon reppureissaten ja tottunut liikkuman jopa yksin. Osaan kielitaitoisena pyytää ja hakea apua. Panama on minulle maana tuttu ja minulla on paljon ystäviä, jotka ovat valmiita auttamaan.



Lentoni peruttiin, kuten monen muunkin eurooppalaisen, vähintään kolmeksi kymmeneksi päiväksi. Espanjaa osaavana ymmärsin, että Panaman viranomaiset sanoivat uutisissa, että järjestetään ”emergency-lentoja ”, joilla tuodaan Euroopassa olevat panamalaiset kotiin ja eurooppalaiset Eurooppaan.

Sitten meidän ulkoministeriö tiedottaa: älä soita UM:n hätänumeroon, älä soita konsulaattien hätänumeroon. Selvitä itse tai laita emailia. päivystysnumeroon, johon ei kukaan vastaa.

Tapasin ihmisiä, jotka olivat täysin eri tilanteessa kuin minä. Ei paikallista kielitaitoa, matkassa lapsen kanssa tai itse ikäihmisiä, joille  viesti, että kannattaa etsiä somesta vastauksia, ei ole kovin yksinkertainen. 

 Kyllä kyllä….. itsekin odotin lentoyhtiön WhatsApissa yli vuorokauden vastausta. Latasin rahaa skypeen ja soitin lentoyhtiön Suomen numeroon – yli tunnin odottelun jälkeen virkailija vastasi. Sain onnellisesti lentoni vaihdettua, kunnes se sitten viimetipassa peruttiin.

Kestääkö kaikkien pää hätää itsestä ja kotiin jääneestä perheestä. Kestääkö kukkaro kuukausikaupalla hotellissa lojumisen. Lääkkeitä käsketään varata varmuuden vuoksi viikoiksi. Tästä karanteenista voi tulla kuukausien mittainen.

Ravintolat sulkevat ovensa, rannat on suljettu, museot ja muut nähtävyydet suljettu. Kyllä ihmisellä silloin on minusta ihan oikeasti avun tarvetta. Kaikilla ei ole läheisiä, jotka auttavat ja tukevat kotimaassa.

Toisaalta sulkujen taakse jäävällä voi olla valtava hätä kotiin jäävästä perheestä.
Oma pää kävi pari vuorokautta niin kovilla kierroksilla, etten pystynyt nukkumaan. Jäin koukkuun uutisiin, tiedon etsintään ja someen. Mieltä askarrutti koko ajan, että pitää tehdä päätökset lopulta ihan yksin -kotimaasta ei voi tietää, mikä on todellinen tilanne.

Kuten aikaisemmin sanoin, minun tilanteeni on täysin toinen tässä maassa kuin monen muun. Olen käynyt täällä 13 vuotta, minulla on ystäviä ja koti. Em. huolimatta olin huolissani, uupunut ja ahdistunut. Tuntui, että kadulla kävellessäni pelottavaa koronaa on kaikkialla.  

Lopulta tein päätöksen, että palaan saareen, jos vain pääsen ja unohdan että meillä on konsulaatit ja ulkoministeriöt, jotka auttavat maansa kansalaisia.  Odotan, että lentoyhtiöni joskus hamassa tulevaisuudessa järjestää minulle lennon kotiin, kun maiden portit taas aukeavat. Siihen voi mennä pitkään.

Nyt rauhoitun, maalaan taloni ovet, uin, luen ja kuntoilen. Toivon, että myös nukkumatti löytää minut taas täätä Tabogan saarelta jopa jo ensi yöksi.



Toivon, että kaikki ne muutkin matkailijat, jotka ovat jääneet jumiin eri maihin löytävät itselleen sopivan ratkaisun ja saavat mielenrauhan.

Juuri kun olin edellisen lauseen kirjoittanut ja julkaissut, tuli tieto että huomenna suljetaan kaikki kahvilat, hotellit ja ravintolat. Mihin menee tursti, joka ei pääse maasta pois. Meidän ulkoministerö sanoo, että kaikista kansalaisista huolehditaan. Ei täällä ainakaan.

Ruokakaupat ja apteekit ovat auki, mutta kaikki muut kiinni. Huh onpa rajua. 

Kaupasta löytyy sentään tonnikalaa ja vessapaperia !






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti