Elämää kuin viimeistä päivää -vuosi vaihtuu

 Keskiviikkona 31.12.2014

Vuoden 2014 viimeinen päivä

Vuoden viimeisinä päivinä ihmisillä on tapana tehdä tilinpäätöstä menneestä vuodesta ja sitten keskiyöllä tehdään taas joukko pitämättömiä lupauksia. Enpä nyt kuitenkaan ajatellut kirjoittaa pitkää vuodatusta kuluneesta vuodesta. -hyvin kaksijakoinen se kuitenkin on ollut.  Alkuosa vuodesta kului melko uupuneena työstä ja jälkimmäinen puolisko täynnä uusia kokemuksia, ihmisiä, aurinkoa ja lämpöä.

Lupauksiakaan en aio tehdä, koska entisetkin ovat jääneet pitämättä. Uudelta vuodelta toivon kuitenkin lisää uusia seikkailuja ja erilaisia muistorikkaita päiviä. Töihinpaluu häämöttää jo viiden kuukauden päässä, mutta uusin voimin sitten taas sorvin ääreen, kun sen aika koittaa.

Jos toivoa saa, toivon terveitä iloisia päiviä minulle ja Kaukolle, kuten myös kaikille teille muille.
Jokainen päivä on niin arvokas, että kumpa osaisi elää tuhlaamatta kallisarvoisia hetkiä.

Jouluvieraat saattelin eilen Panama Cityyn, josta he lähtivät iltasella lentokentälle. Viestit ovat tulleet jo, että ovat onnellisesti Suomessa, jossa muuten nyt on jo vuosi 2015.  Usein olemme Kaukon kanssa täällä hiljaa kaksistaan, niin oli kivaa, kun välillä on joukkuetta hiukan enemmän.

Toivottavasti vieraamme saivat, mitä olivat lähteneet hakemaankin: ainakin lämpöä, aurinkoa ja uusia kokemuksia pystyimme tarjoamaan.

Onnellinen nuoripari

maljoja sitten kilisteltiin loppuilta

Sunnuntaina 28.12. oli Jaakon ja Airin hääpäivä - jo aikamones sellainen. Olivat roudanneet kaupungissa käydessämme kuoharit tänne saareen, jotta voitiin ottaa juhlan kunniaksi skumppaa.
-mahtoiko olla ekat skmpat tässä talossa?  Samalla skoolattiin Stiinan syntymäpäivän kunniaksi.
Vaikka kotimme vastannee viiden tähden hotellia, ei talosta häpeäksemme löytynyt kuohuviinilaseja, joten viinilasit, joita oli vielä ehjänäkin ainakin kuusi kappaletta saivat toimia kuplivan juoman kupposina.

Viimeistä päivää -viimeistä iltaa

Maanantai kuluikin vieraiden eläessä kuin "viimeistä päivää" -saarella uiden ja auringosta nauttien, sillä tiistai-aamuna oli lähdön hetki Panamaan.

Laiturilla sitten odoteltiin tuleekos lautta -vai eikö sittenkään

Aamulla sitten olikin useita jännitysmomentteja:
-muistaako naapurin Boris tulla autolla hakemaan matkalaukkuja - no muisti sitten, kun hänelle soitin ja muistutin, että Kauko, Jorma  ja laukut odottavat talolla.
- kulkeeko lancha rapido (nopea lautta) varmasti, kun on tiistaisin ainoa yhteys mantereelle.
Kulkihan se, joskin lähti yli puoli tuntia myöhässä ja teki matkaa melkein tunnin, joten rantaan tilattu taksipoika odotti meitä pitkään ja soitteli hermostuneena minulle monta kertaa. Aina vain vastasin pronto, pronto vamos ahora mismo...

Lähtihän lautta lopultaa hiljaa yhdellä moottorilla huristellen

Lopulta sitten päästiin hotelliin, jossa minun oli tarkoitus yöpyä ja muiden pitää huonettani "päivähotellina" -paikkana vaihtaa vaatteita ja levähtää. Panamassa ei sitten saakaan viedä vieraita   päivällä huoneeseensa, siitä minulle heti huomautettiin. Kuitenkin salakuljetin joukkueen pikkuhiljaa huoneeseeni, josta sitten poislähtiessä seurasi sakko. 11 dollaria vaativat päältä, mutta pienen neuvottelun jälkeen sain puhuttua, että ovat sen verran päätöntä väkeä, että yksi maksu kattoi koko porukan.

Tässä sitä "sakkolihaa" huoneeni sängyllä jalkoja lepuuttamassa

Naiset vielä shoppailivat tuliaisia ja itselleenkin tekivät löytöjä. Panaman hintataso tuntui houkuttelevalta, mutteivät kuitenkaan raahanneet Suomeen uusia pyyhkeitä, lakanoita ja pöytäliinoja
-olisi tarvittu muutoin uusia ja uusia matkalaukkuja.

Jaakko oli jo aikaisemmin bongannut Tabogan rannassa suomalaisen purjeveneen ja yllätys-yllätys saimme tänään veneen kipparin, gastin ja kokin vieraaksemme talollemme. Joskin nämä kaikki olivat yksi ja sama henkilö. s/y Fågel Blå: n kippari Olli oli seilannut pääsääntöisesti yksin maailman meriä yhtäjaksoisesti jo viisi vuotta.

s/y Fågel Blå

Hänen purjehdusmatkoistaan olisi kuunnellut vaikka kuinka - tai  ne eivät minusta olleet  oikeastaan edes purjehdusmatkoja vaan tapa elää maailmassa kaikkialla liikkuvassa kodissaan. Itsestä kun tuntuu, että haluaisi aina vaan nähdä ja kokea enemmän ja enemmän, eikä oikein mikään riitä, niin joku on valinnut "tien päällä" elämisen elämäntavakseen.

Vaihdettiin sähköpostiosoitteet ja pääsin hänen "kimppapostilistoilleen"  -on mielenkiintoista kuulla missä mies purjehtii ja mitä hänelle kuuluu. Muutoinkin usein lueskelen maailmanmatkaajien blogeja, mutta oman vivahteensa asialle antaa se, että edes pikkuisen tuntee ihmisen.

Vielä huomenna ennen matkan jatkumista Contadooraan, hän piipahtaa talollamme ja ja vaihdamme pokkareita, suomalaista kirjallisuutta, kun ei vierasvenesatamissa ole pahemmin tarjolla muualla kuin Suomessa tietysti. Hitsi kun ehdittiin jo syödä vieraiden tuomat ruisleivät -olisipa ollut upeaa antaa ruisleipä miehen matkaan !

Nyt suunnitellaan uuden vuoden vastaanottamista panamalaisittan, joskin viinirypäleet jäi ostamatta .

Porttikin sai uuden koristuksen jouluvieraiden ansiosta

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille

" Ristiretki "

Lauantai 27.12.2014

Aamuyöstä ainakin minä ja Jorma kuunneltiin alkaako meille lirua vesi tankkeihin kylän jakeluverkosta. Onneksi puoliviiden aikaan aamuyöstä alkoi kuulua hiljaista lorinaa.
Vettä valui onneksemme noin tunnin verran. Vettä ei ole vieläkään tuhlattavaksi, mutta riittää perustarpeisiimme. Koti-Suomessa ei usein edes tule ajatelleeksi veden tärkeyttä, kun sitä hanasta kääntämällä saa aina niin paljon kuin tahtoo puhtaana ja sopivan lämpöisenä.

Tuhdin aamupalan jälkeen osa joukkueesta jäi kotihommiin ja minä, Jorma, Jaakko ja Airi lähdimme kapuamaan "ristille" -kylän yhdelle kukkulalle. Oppaan oikeudella jätin seurueesta kaksi jäsentä:
Maijan ja Kaukon. Maijan kunto olisi kyllä kestänyt hienosti kiipeämisen, mutta jyrkän rinteen liukkaat vierivät kivet muodostavat kaatumisriskin, jota en sisarelleni halunnut mahdollistaa.

Retki on myös hieman paahteinen ja Kauko saa nykyään olla vain varjoisten polkujen kulkija, joten hänkin jäi tiskaamaan, kiikaroimaan ja kaihoisia lauluja ikävissään soittelemaan.

Välillä oli aikaa hengähtää, ottaa hörppy vesipullosta ja hymyillä kameralle

Ylhäällä sitten hengähdettiin, syötiin retkipiparit ja karkit, että jaksetaan takaisin.

Otettiin muutama huippukuva itsestämme ja maisemista.

Kaihoisa katse alas -missä Maijani on ?

Haettiin saaren ainoa voimassaoleva geokätkö. Olin hakenut kätkön aikaisemmin vuosia, sitten, mutta nyt halusin viedä sinne mukanani kulkeneen geokolikon, jonka otin jo Hyvinkäältä.
Olin ajatellut viedä sen Ecuadorin viidakkoon , mutta Ecuadorissa oli todella vähän kätköjä.
Kolikon omistajat "lapin sirkat" toivoivat, että kolikko kulkisi paikoissa, jossa voisi tiirailla lintuja.
Kolikko on mukanani kulkiessaan kyllä nähnyt niin kolibrit, papukaijat kuin tukaanitkin -nyt se voi Tabogan laelta tiirailla pelikaanit, korpit jne.

Puhelimen geokätköohjelma toimi melko hyvin ja paikka tarkentui hyvin, mutta ruohikko oli aika pitkää, eikä kättä uskalla noin vain laittaa jokakoloon. Nokkelana naisena purkki antautui kuitenkin "jästille" -Airille. Kolikko purkkiin, nimmarit kostuneeseen paperiin ja purkki takaisin koloonsa. Geokätköily on hauska harrastus, jota voin suositella kaikille.

Käsi kivenkoloon ja wau -siellähän purkki piilotteli 

Purkki takaisin paikoileen

Kun oli päästy "kotiin" onnellisesti, pikainen pulahdus kotialtaaseen ja  kylälle shoppailemaan Airille mekkoa kylän ainoaan "rantabasaariin" . Onneksi joku oli ehtinyt ensin ja Airin mekko oli myyty, mekkorahat säästyivät lasilliseen valkoviiniä koko porukalle kanadalaisnaisen ylläpitämässä restaurantissa - jaettu ilo on moninkertainen !

Näin mekkoraha tuli yleishyödylliseen käyttöön.

Tänään päätimme lauantain kunniaksi syödä "ulkona" -käytiin pistelemässä kiinalaisella pistec-picadot. Oluineen koko lysti tuli maksamaan 7,5 dollaria /pää -ei kallis lauantai-ilta !

Rahaa jäi sen verran, että rantaravintolassa raaskittiin ottaa vielä lasilliset. Osa jäähdytteli itseään vielä matkalla uinnilla toisten valvoessa rannalla.

 Viinilasilliset rantabaarissa

Tällaisia lihaskimppuja täältä rannoilta löytää

Huomenna onkin Jaakon ja Airin hääpäivä -saas nähdä miten sitä vietetään ?

Samalla Suomeen Cristiinalle syntymäpäiväonnettelut !

Nämä kukat ovat kylläkin hääjuhlasta Ecuadorista, mutta menettelevät syntymäpäiväonnittelukukistakin !

Tapaninpäivä

Perjantaina  26.12. 2014

Jouluaatto sujui rauhallisesti lähinnä suomalaisia perinteitä noudattaen -joulurauhanjulistus oli tarkoitus katsella TV-kaistalta kello 12 maissa, mutta netti pätki sen verran, että piti tyytyä vain aikaisempien vuosien mieli- ja muistikuviin. Helppoahan tuo on kun teksti ja olosuhteet ovat yleensä vuosi vuodelta melko samat.

Joulukattaus- ja ateria olosuhteiden pakosta hieman vaatimattomapi kuin kotioloissa. Meillä kun ei ole saarella kuin "arkiastioita"  - Panama citystä kun saa kantaa jokaisen kipon ja kupin, oppii elämään melko vatimattomasti ja huomaa miten pärjää jopa joulun ilman mummon perintöastioita.

 Olihan meillä kuitenkin porkkana- ja bataattilaatikkoa

juustoja ja hedelmiä

Kinkkua

Jouluruoka suomalais -panamalaisittain tuntui kuitenkin porukalle maistuvan. Vaikka meillä ei ollutkaan joululimppua, oli vielä suomalaista ruisleipää. "Kunnollisia" juustojakin täällä on alkanut ilmestyä vasta ihan viimeaikoina -ne kun minusta kuuluvat oleellisesti joulupöytään.

 Rouvat olivat pukeutuneet parhaimpiinsa -onneksi kaikilla oli myös pussillinen koruja, mistä valita asuun sopivimmat.

Jouhlakoruja täydensi Airin oppilaiden tekemät kauniit enkelikorut, jotka saimme Maijan kanssa lahjaksi.

Maijalla hiukan oli varvas tulehtunut, niin päätimme käydä sitä varmuuden vuoksi näyttämässä paikallisella terveysasemalla. En ollut itsekään ennen käynyt, joten oli mielenkiintoista nähdä miten hyvin ja mutkattomasti täällä terveyspalvelut pelaavat. Apu saatiin asiantuntevasti ja jopa yllättävän nopeasti.

Teknisiä ongelmia sitten on vähän enemmänkin: Mun puhelin on ruvenntut takkuilemaan -menee tilttiin monta kertaa päivässä, tyhjensimme jo kaikki valokuvatkin, mutta ei auta.
Eli jos blogia ei ilmesty tai viestiä ei tule läheisille, se johtuu siitä, että minunkin puhelimeni on "kuollu"  -aika paljon kyllä nyt jurppii -minä kun olen ollut niin tyytyväinen uuteen puhelimeeni !

Toinen tekninen ongelma liittyy veteen. Saarella on silloin tällöin vesipula ja nyt meille ei ole muutamaan yöhön tullut lainkaan vettä, eikä tiedetä missä vika. Vaikka talkkariamme aina vähän laiskaksi haukuimme, niin tällaiset tekniset asiat hän hoiteli vikkelästi ja asiantuntevasti -tiesi aina kelle soittaa ja miten ongelma ratkotaan, saarella kun oli kauan asunut. - tuli Lopezia ikävä !

Käytiin vesilaitoksella kyselemässä ja saatiin tietää, että 8. tammikuuta pitäisi uusi systeemi jo toimia. Silloin saarella pitäisi olla vettä 24/7. Se on hieno juttu. Turisminkin kannalta on tärkeää, että hotelleihinkin tulee vesi aina ja säännöllisesti.

Ongelmien ratkominen, kun on mun kielitaidon ja aktiivisuuden varassa, niin näin humanistina ei teknisten ongelmien ratkominen ole kovin inspiroivaa, vaikkakin opettavaista. Olisi pitänyt tietysti jo vuosia sitten opetella itse hoitamaan kaikki taloon liittyvät asiat, mutta kun oli Lopez, saattoi aina juoksuttaa häntä.

Toivottavasti vesiongelma ratkeaa ennen veden loppumista. Toistaiseksi pärjämme pienellä säännöstelyllä.

Jouluvieraat ovat käyneet ahkerasti meressä pulikoimassa. Jaakko jopa yritti eilen pimeään aikaan, mutta valvontaviranomainen (Airi) ilmeiseti kuitenkin turvallisuussyistä  kielsi öisen meriuinnin ja Jaakko joutui tyytymään uima-altaaseen.

Maija ja Jorma matkalla lähirannalle

Jaakko ja Airi nousuveden aikaan saaria yhdistävällä kannaksella

Takana sama kannas laskuveden aikaan

Aattona yritimme pitää itseämme hereillä pelaamalla Uunoa ja Aliasta, eilen sitten Kauko viihdytti meitä suomalaisilla lavatansseilla terassilla: tuli souvareita, Taavitsista jne. Musiikki soi panamalaisittain niin kovaa, että ääntä riitti myös naapureiden iloksi.
Ainakin Jorma ja Maija muutamat kappaleet pyörähtelivätkin.

Viralliset joulupotretit :

 Nyt kun ei ole satanut lainkaan, meidän pikkuiset vihreät myrkkysammakotkin ovat muuttaneet muualle vain muutama iso rupisammakon tapainen on pyrki patiolle.