Elämää kuin viimeistä päivää -vuosi vaihtuu

 Keskiviikkona 31.12.2014

Vuoden 2014 viimeinen päivä

Vuoden viimeisinä päivinä ihmisillä on tapana tehdä tilinpäätöstä menneestä vuodesta ja sitten keskiyöllä tehdään taas joukko pitämättömiä lupauksia. Enpä nyt kuitenkaan ajatellut kirjoittaa pitkää vuodatusta kuluneesta vuodesta. -hyvin kaksijakoinen se kuitenkin on ollut.  Alkuosa vuodesta kului melko uupuneena työstä ja jälkimmäinen puolisko täynnä uusia kokemuksia, ihmisiä, aurinkoa ja lämpöä.

Lupauksiakaan en aio tehdä, koska entisetkin ovat jääneet pitämättä. Uudelta vuodelta toivon kuitenkin lisää uusia seikkailuja ja erilaisia muistorikkaita päiviä. Töihinpaluu häämöttää jo viiden kuukauden päässä, mutta uusin voimin sitten taas sorvin ääreen, kun sen aika koittaa.

Jos toivoa saa, toivon terveitä iloisia päiviä minulle ja Kaukolle, kuten myös kaikille teille muille.
Jokainen päivä on niin arvokas, että kumpa osaisi elää tuhlaamatta kallisarvoisia hetkiä.

Jouluvieraat saattelin eilen Panama Cityyn, josta he lähtivät iltasella lentokentälle. Viestit ovat tulleet jo, että ovat onnellisesti Suomessa, jossa muuten nyt on jo vuosi 2015.  Usein olemme Kaukon kanssa täällä hiljaa kaksistaan, niin oli kivaa, kun välillä on joukkuetta hiukan enemmän.

Toivottavasti vieraamme saivat, mitä olivat lähteneet hakemaankin: ainakin lämpöä, aurinkoa ja uusia kokemuksia pystyimme tarjoamaan.

Onnellinen nuoripari

maljoja sitten kilisteltiin loppuilta

Sunnuntaina 28.12. oli Jaakon ja Airin hääpäivä - jo aikamones sellainen. Olivat roudanneet kaupungissa käydessämme kuoharit tänne saareen, jotta voitiin ottaa juhlan kunniaksi skumppaa.
-mahtoiko olla ekat skmpat tässä talossa?  Samalla skoolattiin Stiinan syntymäpäivän kunniaksi.
Vaikka kotimme vastannee viiden tähden hotellia, ei talosta häpeäksemme löytynyt kuohuviinilaseja, joten viinilasit, joita oli vielä ehjänäkin ainakin kuusi kappaletta saivat toimia kuplivan juoman kupposina.

Viimeistä päivää -viimeistä iltaa

Maanantai kuluikin vieraiden eläessä kuin "viimeistä päivää" -saarella uiden ja auringosta nauttien, sillä tiistai-aamuna oli lähdön hetki Panamaan.

Laiturilla sitten odoteltiin tuleekos lautta -vai eikö sittenkään

Aamulla sitten olikin useita jännitysmomentteja:
-muistaako naapurin Boris tulla autolla hakemaan matkalaukkuja - no muisti sitten, kun hänelle soitin ja muistutin, että Kauko, Jorma  ja laukut odottavat talolla.
- kulkeeko lancha rapido (nopea lautta) varmasti, kun on tiistaisin ainoa yhteys mantereelle.
Kulkihan se, joskin lähti yli puoli tuntia myöhässä ja teki matkaa melkein tunnin, joten rantaan tilattu taksipoika odotti meitä pitkään ja soitteli hermostuneena minulle monta kertaa. Aina vain vastasin pronto, pronto vamos ahora mismo...

Lähtihän lautta lopultaa hiljaa yhdellä moottorilla huristellen

Lopulta sitten päästiin hotelliin, jossa minun oli tarkoitus yöpyä ja muiden pitää huonettani "päivähotellina" -paikkana vaihtaa vaatteita ja levähtää. Panamassa ei sitten saakaan viedä vieraita   päivällä huoneeseensa, siitä minulle heti huomautettiin. Kuitenkin salakuljetin joukkueen pikkuhiljaa huoneeseeni, josta sitten poislähtiessä seurasi sakko. 11 dollaria vaativat päältä, mutta pienen neuvottelun jälkeen sain puhuttua, että ovat sen verran päätöntä väkeä, että yksi maksu kattoi koko porukan.

Tässä sitä "sakkolihaa" huoneeni sängyllä jalkoja lepuuttamassa

Naiset vielä shoppailivat tuliaisia ja itselleenkin tekivät löytöjä. Panaman hintataso tuntui houkuttelevalta, mutteivät kuitenkaan raahanneet Suomeen uusia pyyhkeitä, lakanoita ja pöytäliinoja
-olisi tarvittu muutoin uusia ja uusia matkalaukkuja.

Jaakko oli jo aikaisemmin bongannut Tabogan rannassa suomalaisen purjeveneen ja yllätys-yllätys saimme tänään veneen kipparin, gastin ja kokin vieraaksemme talollemme. Joskin nämä kaikki olivat yksi ja sama henkilö. s/y Fågel Blå: n kippari Olli oli seilannut pääsääntöisesti yksin maailman meriä yhtäjaksoisesti jo viisi vuotta.

s/y Fågel Blå

Hänen purjehdusmatkoistaan olisi kuunnellut vaikka kuinka - tai  ne eivät minusta olleet  oikeastaan edes purjehdusmatkoja vaan tapa elää maailmassa kaikkialla liikkuvassa kodissaan. Itsestä kun tuntuu, että haluaisi aina vaan nähdä ja kokea enemmän ja enemmän, eikä oikein mikään riitä, niin joku on valinnut "tien päällä" elämisen elämäntavakseen.

Vaihdettiin sähköpostiosoitteet ja pääsin hänen "kimppapostilistoilleen"  -on mielenkiintoista kuulla missä mies purjehtii ja mitä hänelle kuuluu. Muutoinkin usein lueskelen maailmanmatkaajien blogeja, mutta oman vivahteensa asialle antaa se, että edes pikkuisen tuntee ihmisen.

Vielä huomenna ennen matkan jatkumista Contadooraan, hän piipahtaa talollamme ja ja vaihdamme pokkareita, suomalaista kirjallisuutta, kun ei vierasvenesatamissa ole pahemmin tarjolla muualla kuin Suomessa tietysti. Hitsi kun ehdittiin jo syödä vieraiden tuomat ruisleivät -olisipa ollut upeaa antaa ruisleipä miehen matkaan !

Nyt suunnitellaan uuden vuoden vastaanottamista panamalaisittan, joskin viinirypäleet jäi ostamatta .

Porttikin sai uuden koristuksen jouluvieraiden ansiosta

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille