"Vuorikiipeily"

Torstaina 18.12. 2014

Eilen loistavan  (= lue : minun ja Kaukon kokkausvuoro) uunijuureslaatikon ( = lihaa, porkkanaa, ñamea, otoea, jukaa, inkivääriä) jälkeen lähdimme kylälle kävelylle.

Käytiin tervihtimässä minun paikallista siskoa Aurooraa ja isoäitiä (=abuela). 

 Mummolla oli särkennyt jalkoja ja päätä, vaikka on vasta 86-vuotias. Vastaanotto on meille kuitenkin aina hyvin lämmin kunnon rutistushalaus. Mummot ovat täällä arvostettua väkeä. Äitiä ja varsinkin isoäitiä kunnioitetaan kovasti ja kohdellaan aina arvostaen.

 Auroora-sisko on sellainen tomera kylän "yleisnainen", joka touhuaa monessa mukana.

Kirkonkin jouluseremoniat jäävät tänä vuonna vaatimattomammiksi,  kun Auroora lähtee jouluksi Panamaan tyttärensä luokse, joka synnyttää perjantaina.

Jouluseimen Auroora oli ehtinyt kuitekin rakentaa valmiiksi niin kotiin kuin kirkkoonkin. Jeesus-lapsi vielä seimestä puuttui -laitetaan vasta 25.12. Pappi kiertää sitten pyhää vettä pirskottamalla siunaamassa kotien jouluseimet. Tässä seimi Lopezien kotoa.

 Tässä jouluun valmistautuvaa kaunista vanhaa kirkkoa.

Mummon ja Aurooran tervehtimisen jälkeen siirryimme kirkosta syntisempiin puuhiin. Raaskin jopa tarjota porukalle oluen paikallisessa kuppilassa, kun tölkin saa 1 dollarilla (85 senttiä). Näytti tuo halpakin olut kelpaavan.

Olusten jälkeen Maija ja Airi saivat toteuttaa Kaukon luovaa ideaa aitaverhoilusta.

Rouvilla jäi homma kyllä vielä pahasti kesken. Ovat nopeasti näköjään omaksuneet paikallisen meiningin - mañana ! Milloin on liian kuuma tehdä töitä, milloin sataa jne.  Saapi nähdä milloin jaksavat jatkaa.....

Illalla pelattiin vielä hieman korttia. Valittiin vähiten älyllisiä voimavaroja vaativa peli, kun viini alkoi jo vaikuttaa muistiin ja keskittymiskykyyn.  Ilman yhtään mustaa silmää tai perheriitaa selvittiin kuin selvittiinkin lopulta nukkumaan. Kello olikin jo peräti yhdeksän !

Aamuseitsemältä reipas urheilullinen joukkue olikin jo matkalla kohti Tabogan vuoren valloitusta.

Huippu ei ole kuin 380 m:n korkeudessa, mutta kuumuus tekee kiipeämiestä haasteellisempaan. Onneksi aurinko porotti vasta loppumatkasta tappavaa kuumuuttaan. Suomalainen sisu ja hyvä joukkuehenki olivat aamuiset valttikorttimme.

Hieno nainen on aina hieno. Retkellekin käsilaukun ja minihameen kanssa. Jotkut ne vaan osaavat säilyttää tyylin tilanteessa kuin tilanteessa.

Sauvat olivat turvamme villieläinten hyökkäysten varalta.

Vain pienet hengähdys- ja juomatauot tarvittiin matkalla

Lopulta huipulla oli hetki aikaa hengähtää, ihailla maisemia ja poseerata valokuvissa.

Paluumatkalla sitten päästiin varsinaisen seikkailun ytimeen: appelsiinit ja greipit olivat vuorella jo kypsyneet. Reput ja varaamani muovikassit poimittiin täyteen ihania makeita hedelmiä panamalaiseen tyyliin "ei kenenkään maalta".

Tässä sitten saalis kokonaisuudessaan. Vaikka vielä vihreiltä näyttävät, ovat makeita ja kypsiä.

Uupuneet matkalaiset nopeasti löytyivät koko porukka uima-altaasta. Onneksi pikkolopojat toivat vikkelästi kylmät oluet altaassa virkistäytymässä olleille kaunottarille.

Pitkän ja uuvuttavan matkan rasitukset olivat hetkessä poispyyhityt näiltä urheilta naisilta.

Reissusta selvittyämme soitimme Suomeen muutavat tärkeät syntymäpäiväonnittelut: Eeva-siskolle Raumalle ja Kaukon lapsenlapsille IIdalle ja Artulle Tuusulaan.

Onnittelukukka on pieni ja vaatimaton, mutta huumaava tuoksu ja kaunis kukka kuljettavat varmasti onnittelumme myös blogin kautta Suomeen.

Kokkausvuoro osuikin tänään Jaakolle ja Airille. Muiden rentoutuessa ja minun kirjoitellessani alkaakin herkullinen ruuantuoksu levitä tänne parvekkeelle.

Huomenna uudet seikkailut: iltapäivälautalla Panama cityyn ja kolmen yön retki mietteiden metsään, kanavalle, vanhaan kaupunkiin ja ostoksille on odotuksissamme.