Onpas ollut kiireitä......
Tiistaina meidän oli aikomus lähteä Panama Cityyn hankkimaan iso satsi ruokatarvikkeita vieraita varten, mutta niinkuin täällä usein tapahtuu jokin menee pieleen. Tiistaisin kulkee aamulla vain nk. pikalautta, niin tai siis pitäisi kulkea. Lautta oli taas maanantaina mennyt rikki, eikä kulkenut lainkaan. En yhtään ihmettele, että asukkaat ovat vihaisia. Tavalliselle ihmiselle yhteydet mantereelle ovat todella tärkeät ja vieläpä kalliit ( 16 dollaria edestakaisin).
Kun kuultiin lautan rikkoutumisesta, lähdettiin kyselemään onko joku paikkakuntalaisista menossa seuraavana päivänä, kun ei voitu luottaa korjausnopeuteen.
Onneksi naapurimme Tobo oli menossa hakemaan hiekkalastia mantereelta ja niin saatiin kyyti kaupunkiin keskiviikkona aamulla anivarhain.
Vielä pimeyden vallitessa kello 6 marssittiin laiturille ja sieltähän Tobo veneineen jo varttitunnin päästä ilmestyikin. Niin lähdettiin yön yli reissulle kaupunkiin.
Kylä aamuhämärässä
Aamu valkenee nopeasti. Puoleesa tunnissa on jo valoisaa.
Keskivikkona jakaannuttiin. Kauko lähti yksin taksilla paikallisiin rauta- rakennustarvikekauppoihin.
Vihkoon oli tarkasti kirjoitettu espanjaksi niin lapiot, hakut kuin poranterät ja laikatkin.
Oppirahat kyllä taas maksettiin rahalla -nimittäin ihan lähellä olevan Matchetazon rautaosastolla olisi ollut kaikkea ja puolta halvemmalla. Ei kannata siis täälläkään lähteä merta edemmäs kalaan.
Minä kävin kuivamuonaostoksilla ja vähän tuliaisia lapsille katsomassa. Löysinkin itselleni hameen ja kaksi puseroa !
Kyllähän niitä nyssyköitä sitten olikin ja kun siihen lisätään seuraavankin päivän tuoreruokaostokset, niin oli pojilla kantamista. Onneksi kuitenkin kuljetamme kasseja ja kylmälaukkua mukana, johon kaikki kymmenet pikkunyssykät tungetaan. Kaupoissa ne aina pakataan tällaisiin pikkupussukoihin. Muoviroskaa tulee ihan älyttömästi.
Illalla kaupungissa sitten syötiin mukavasti ja otettiin hiukan viiniä. Oli kiva pitkästä aikaa käydä kahdestaan pääkaupungissa "ulkona" Yhdessä päivässä ei tahdo ehtiä mitään. Lautta on yleensä vasta kymmeneltä kaupungissa ja lähtee jo kolmelta takaisin -siinä saa aika kiireellä tehdä ostoksia, kun on kuitenkin kysymys miljoonakaupungista ruuhkineen ja ihmisineen.
Oma seikkailunsa on jokainen kauppareissu:
-ruokakaupassa lukijalaite ei suostunut lukemaan oikein viimeistä ostostani, alumiinista uunivuokaa tai jätti neljästä yhden lukematta. Myyjä yritti korjausta varttitunnin jonon kasvaessa perässäni.
Sitten tuli pomo ja sanoi, että kaikki aloitetaan alusta. Kaikki kymmenet muovinyssykät auki ja ostokset uudestaan hihnalle....... olisin voinut tyytyä kolmeenkin vuokaan !
- toisessa kaupassa ihmettelivät, että kone kyselee pin- koodia ja myyjä pyysi minua antamaan sen hänelle -en suostunut. Kymmenen myyjää sitä ihmettelemään. Kun pomo tuli paikalle, asia selkeni ja sain itse näpytellä koodin koneeseen. Kylläpä tytöt ihastelivat korttini moderniutta -varmuden vuoksi ottivat allekirjoitukseni joka lappuseen.
-hameostoksilla ei kortissani kuulemma ollut saldoa ja sain pulittaa mekkoni dollareilla. Pomo sielläkin kutsuttiin tarkistamaan, että 50 dollarin setelini on aito !
-jokaikisessä kaupassa oli jotain kommervenkkiä. Rautakaupassa kaiken saa tedä moneen kertaan:
ensin valitaan tavarat, listataan, mennään maksamaan, sitten tarkastetaan, että kaikki on ja vielä ennen ulko-ovea katsotaan, että mukana on vain maksetut mutterit - vähän kuin venäjällä ennen.
Tänään on sitten ahkeroitu: leivottu vieraille pullaa ja tehty hiukan ruokaakin. Kauko on koonnut uutta abanicoa (katossa pyörivää tuletinta). Ilman ohjekirjaa ei näytä insinöörikään pärjäävän.
Tänään oli kylällä toripäivä (feria) . Yksi kauppias oli ilmestynyt hedelmiä ja vihanneksia myymään. Hieno juttu -saatiin hiukkasen tuoretavaraa. Huomenna kaveri on kuulemma uudestaan paikalla ja tuo keittojuureksia -niitäkin mennään ostamaan. Eipä tarvi kaikkea Citystä kantaa.
Harmillista, vaikka ollaan tropiikissa, niin tuoretavaraa ei oikein saarelta saa . Kaupungissa käyminen taas on työlästä, hikistä ja kallistakin hommaa.
Kauan ihmeteltiin pihalle aidan viereen ilmestynyttä "hedelmää", että mikähän se tämä on ja mistä tullut. Sitten keksin, että meidän aidan toisella puolella ei enää näy puussa pikkuista guanabanan alkua....
Piti ruveta googlettelemaan.... tämä "hedelmä" onkin guanabanan kukkanuppu, josta puhkeaa tai siis olisi puhjennut valkoinen kukka. No voihan harmi, hedelmä menetetty.
Nuppu oli suuri melko kova möhkäle.
Kiitos useista kommenteista ja sähköposteista. On mukava kuulla Suomen ja muidenkin maiden kuulumisia ja tietysti ihmisistä itsestään. Bloginikin kautta terveisiä täältä teille kaikille.
Kuulostaa niin tutulta tuo kaupoissa hömppäminen :) ihanaa te saatte huomenna vieraita sinne! Kummisedälle erityisesti terveisiä muu väki saa nornaalit terveiset :D nauttikaa olostanne ja iloistanne! Meettekö ristille käymään vieraiden kanssa? Besos xxx
VastaaPoista