Ullan Uudet Tuulet: " Ristiretki "

Lauantai 27.12.2014

Aamuyöstä ainakin minä ja Jorma kuunneltiin alkaako meille lirua vesi tankkeihin kylän jakeluverkosta. Onneksi puoliviiden aikaan aamuyöstä alkoi kuulua hiljaista lorinaa.
Vettä valui onneksemme noin tunnin verran. Vettä ei ole vieläkään tuhlattavaksi, mutta riittää perustarpeisiimme. Koti-Suomessa ei usein edes tule ajatelleeksi veden tärkeyttä, kun sitä hanasta kääntämällä saa aina niin paljon kuin tahtoo puhtaana ja sopivan lämpöisenä.

Tuhdin aamupalan jälkeen osa joukkueesta jäi kotihommiin ja minä, Jorma, Jaakko ja Airi lähdimme kapuamaan "ristille" -kylän yhdelle kukkulalle. Oppaan oikeudella jätin seurueesta kaksi jäsentä:
Maijan ja Kaukon. Maijan kunto olisi kyllä kestänyt hienosti kiipeämisen, mutta jyrkän rinteen liukkaat vierivät kivet muodostavat kaatumisriskin, jota en sisarelleni halunnut mahdollistaa.

Retki on myös hieman paahteinen ja Kauko saa nykyään olla vain varjoisten polkujen kulkija, joten hänkin jäi tiskaamaan, kiikaroimaan ja kaihoisia lauluja ikävissään soittelemaan.

Välillä oli aikaa hengähtää, ottaa hörppy vesipullosta ja hymyillä kameralle

Ylhäällä sitten hengähdettiin, syötiin retkipiparit ja karkit, että jaksetaan takaisin.

Otettiin muutama huippukuva itsestämme ja maisemista.

Kaihoisa katse alas -missä Maijani on ?

Haettiin saaren ainoa voimassaoleva geokätkö. Olin hakenut kätkön aikaisemmin vuosia, sitten, mutta nyt halusin viedä sinne mukanani kulkeneen geokolikon, jonka otin jo Hyvinkäältä.
Olin ajatellut viedä sen Ecuadorin viidakkoon , mutta Ecuadorissa oli todella vähän kätköjä.
Kolikon omistajat "lapin sirkat" toivoivat, että kolikko kulkisi paikoissa, jossa voisi tiirailla lintuja.
Kolikko on mukanani kulkiessaan kyllä nähnyt niin kolibrit, papukaijat kuin tukaanitkin -nyt se voi Tabogan laelta tiirailla pelikaanit, korpit jne.

Puhelimen geokätköohjelma toimi melko hyvin ja paikka tarkentui hyvin, mutta ruohikko oli aika pitkää, eikä kättä uskalla noin vain laittaa jokakoloon. Nokkelana naisena purkki antautui kuitenkin "jästille" -Airille. Kolikko purkkiin, nimmarit kostuneeseen paperiin ja purkki takaisin koloonsa. Geokätköily on hauska harrastus, jota voin suositella kaikille.

Käsi kivenkoloon ja wau -siellähän purkki piilotteli

Purkki takaisin paikoileen

Kun oli päästy "kotiin" onnellisesti, pikainen pulahdus kotialtaaseen ja kylälle shoppailemaan Airille mekkoa kylän ainoaan "rantabasaariin" . Onneksi joku oli ehtinyt ensin ja Airin mekko oli myyty, mekkorahat säästyivät lasilliseen valkoviiniä koko porukalle kanadalaisnaisen ylläpitämässä restaurantissa - jaettu ilo on moninkertainen !

Näin mekkoraha tuli yleishyödylliseen käyttöön.

Tänään päätimme lauantain kunniaksi syödä "ulkona" -käytiin pistelemässä kiinalaisella pistec-picadot. Oluineen koko lysti tuli maksamaan 7,5 dollaria /pää -ei kallis lauantai-ilta !

Rahaa jäi sen verran, että rantaravintolassa raaskittiin ottaa vielä lasilliset. Osa jäähdytteli itseään vielä matkalla uinnilla toisten valvoessa rannalla.