Jaakon Cuipo ja Panaman kanava

Maanantai 22.12. 2014

Turvallisesti kotona viikonlopun seikkailujen jälkeen.

Tästä se kaikki alkoi:

Laiturilla odotellaan laivan lähtöä ja kaikki on vielä edessä:

Perjantaina iltapäivälautalla  lähdettiin Panama Cityyn, oltiin perillä auringonlaskun aikaan, joten aikaa oli vain hiukan soppailuun, mutta pienessäkin ajassa  naisille löytyivät niin korut kuin kengätkin. Miehet olivat Kaukon matkassa ostamassa taloomme uutta laikkaonetta.

Illallinen syötiin viluisissa merkeissä -ravintolan ilmanvaihto oli niin kovalla, että kasseista piti kaivaa juuri ostettuja paitoja lämmikkeiksi -ei sentään tarvinnut käydä välillä ulkona lämmittelemässä.

Lauantai-aamuna anivarhain suuntasimme toiselle puolelle kaupunkia ystäviemme Tarjan ja Hannun luokse. Matkamme tarkoitus oli lähteä Mietteiden Metsään tarkastamaan Jaakon lahjapuun Cuipon kasvua.

Tässä asettaudutaan Hannun avolavalle

Matkalla piti päästää Isabellan kasvattamat kalanpoikaset takaisin vaapaaseen luontoon

Tästä linkistä voit tutkia tarkemmin Mietteiden Metsää. Voit, vaikka ostaa itsellesi tai läheisellesi puun joka tuntuu sopivimmalta.

www.lahjapuu.com

Kahdella autolla edettiin alkumatka Mamon -joen varteen ja siitä sitten siirryttiin kaikki Hannun avolavan kyytiin. Luulen, että meistä vieraista se, joka väittää, ettei yhtään pelottanut, valehtelee.
Maija pääsi autoon sisälle "apukuskiksi" ( ei kuulemma neuvonut yhtään matkalla ) Hannun viereen meidän muiden sulloutuessa ruokien, kananpoikien ja muiden tarvikkeiden joukkoon lavalle. Kyydissä lavalla 6 aikuista ja kaksi lasta sekä työmiesten, hevosten ja koirien viikon ruuat.

Kuvissa automatka ei näytä yhtään pelottavalta, kun pahoissa paikoissa ei uskaltanut kättään irrottaa kuuvaamista varten, saatikka katsella kunnolla ympärilleen:

 Karjaportit piti muistaa sulkea, ettei eläimet pääse karkuun

Välillä tuntui, että ajetaan pystysuoraa seinää ylös ja alas ja vieressä rotko !

4 kilometriä tuntui ikuisuudelta kuoppaista sateensyömää vuoristotietä ylös-alas kulkiessa. Onneksi autossa oli kaikki mahdolliset vempeleet lukkiutuvineen pyörineen tällaiseen maastoajeluun ja todella lujahermoinen taitava kuski -kiitos Hannulle olemme kaikki ehjiä pieniä hermovaurioita lukuunottamatta. -Maija lupasi, ettei enää koskaan valita mökkitiensä kunnosta !

Lopuksi ylitettiin vielä joki ajamalla ja sitten uskalsi irroittaa otteen laitatangosta ja vapisevin polvin astua kauniin Mamon-joen laaksoon.

Ihanasta luonnosta löytyi uudet kauniit kukat ja perhoset:

Tarja opasti meille luonnonsaloja

Käytiin tarkistamassa Jaakon Cuipo-puu, joka oli hengissä ja hiukkasen kasvanutkin.

Tässä tutkimme puunkasvua

Vatsat täyteen syötiin matkalla lähipuusta appelsiineja ja greippejä. Majalle palattuamme Andres olikin jo keittänyt riisiä, papuja ja makkaraa. Varmaan kovasta adrenaliinipiikistä johtuen nälkäkin oli kuitenkin jo muodostunut huimaksi.

Vatsat täynnä lähdettiin uimaan kirkkaaseen  jokeen. Tarja lähti Hannun kanssa puiden istutukseen meidän rentoutuessa lasten kanssa joessa: -piti vain kuunnella, ettei kuulu suihkukonetta muistuttavaa huminaa.... silloin pitäisi nousta nopeasti joesta... vesi voi nousta hetkessä jopa 5 metriä ja vielä meidät mennessään.  Tuli sellainen olo, että taidanpa uida korvat pinnalla, kun porukka jätettiin minun vastuulle, lapsetkin.

 Lapset Isabella ja Enso loistavia uimareita ja luonnon tuntijoita. Vanhin tytär Julia nautti, kun sai jäädä kotiin rauhassa kirjoja lukemaan.

Tarja Mietteiden Metsän äiti

Vastavirtaa sai ponnistella täysin voimin

Mahtavia luonnontuntijoita koko perhe. Tarjalta  saatiin vastaukset puiden ja kasvien  nimiin, sekä luonnonmukaisia hoito-ohjeita vatsakipuihin, jalkasieneen, kurkkukipuun jne..
Reppu täynnä erilaisia lehtiä ja oksia - kumpa nyt vain muistaisimme mitä piti ottaa ulkoisesti ja mitä sisäisesti ja ettei lioteta samassa vedessä jalkoja ja sitten vielä juoda liemi.

Kotimatkalle lähdettiin ennen illan hämärtymistä reput täynnä appelsiineja. Onnellisesti matka taittui tälläkin kertaa - joskin muutama vapaaehtoinen löytyi tällä kertaa kävelemään vaarallisimman kohdan.

Illalla sitten jaoimme kokemuksiamme  rauhoittavien aineiden äärellä. Pienellä lääkityksellä pahimmat krampit helpottivat.

Sunnuntaina 20.12. 2014 lähdettin taksilla katsomaan Panaman nähtävyyksiä: -ensin suuntasimme must- nähtävyyteen: -Panaman kanavalle. Näimme sekä livenä, että filmiltä. Uusitussa museossa oli hieno simulaattorikin, jossa saattoi itse ajaa laivaa. Kauko ohjasikin meidät hienosti kahden eri sulun läpi.

Kanavalta suuntasimme Casco Viejoon, Panaman colonialistiseen osaan, joka on muutamassa vuodessa muuttunut valtavasti: taloja on restauroitu upeiksi ja on tullut valtavasti erilaisia turistipyydyksiä: ravintoloita ja kauppoja -niihinpä mekin lankesimme.

Hotellille käveltiin kävelykatua pitkin, jossa oli vierivieressä kenkä- ja rättikauppoja. Aika nopeasti miehet päättivätkin lähteä edellä hotellille ja jättivät meidät naiset shoppailemaan -ratkaisu oli molemmille osapuolille paras mahdollinen.

Illalla sitten lopultakin saimme kaiken "hengenravinnon" jälkeen myös vatsamme täyteen ja saatoimme istahtaa rauhassa alas pohtimaan kokemuksiamme.

Kahteen päivään oli mahtunut niin paljon: - rauhallinen kaunis puhdas Mamon-joki kauniine laaksoineen,  jännittävä automatka ja ystävällinen Hietavirran perhe Tarjan helisevine nauruineen -kiitos Tarja ja Hannu !
- toisena päivänä historiaa, kaupungin melua ja ruuhkaa, tavara- ja ihmispaljoudet kaupoissa.

Nyt ollaan takaisin Tabogassa. Voidaan rauhoittua sulattelemaan kokemuksiamme, tutkia ostoksiamme (ja huomata mitä kummaa kasseista löytyykään).