Aamulenkillä

Keskiviikko 24.9. 2014

Päivät ne täälläkin vaihtuvat vinhaa vauhtia, vaikkei kiire ole minnekään.
Aamuisin on yritetty käydä lenkillä, koska hiki virtaa silloinkin, vaikka kello olisi vasta seitsemän.

Tunnin lenkki aamuisin ja sitten toinen mokoma vesijumppaa ennen aamukahvia tekee terää. Rapakuntoon sitä on itsemme päästettykin, joten vielä ei ole edes yritetty saaren kukkuloille. Kyläkäveyt ovat riittäneet.

Aamuista rantaa

Eilen oli pyykkipäivä. Se tarkoittaa pulsaattoripesukonetta, vesiletkua ja pyykkäriä, joka aina vaihtaa vettä tarpeen tullen. Onneksi täällä nää vaatteet on kevyitä ja helposti pestäviä. Ei olepaksuja farkkuja ja villapaitoja.

Tässä pari kuvaa kävelylenkin varrelta siitä, miten valtava on veden voima, kun oikein kunnolla sataa: 

  Kuva on suorassa raput eivät.

Tästä virtasi kukkulalta vesi valtavalla voimalla rikkoen pari taloa. Tähän oli juuri rakennettu uusi talo ja se murtui kokonaan. Nyt se on purettu.

Tässä taasen oli hyvin moderni hieno talo, jota aina ihailin,  nyt seinät ja lattiat ovat murtuneet ja romahtaneet. Koko talo on entinen.

Saarella on oma alakoulu. Opettajat ovat kait kaikki Panama Citystä. Tulevat tänne maanantaina ja asuvat koulun yhteydessä. Ainakin englannin opetuksen taso on järkyttävän alhainen. Lapset eivät osaa kuin jokusen sanan englantia, kun lähtevät Panamaan yläkouluun ja ovatkin sitten aikamoisissa vaikeuksissa. Moneltahan täällä jää koulut muutoinkin kesken. Monet tytöt tulevat raskaaksi, kun ehkäiystä, saatika aborteista ei näissä maissa ole tietoakaan. Tabogassakin kolme 14 kesäistä tyttöä saaneet juuri lapsen. Tytöt saavat heti potkut koulusta.  Pojat taas muuten eivät näe opiskelua kovinkaan tärkeänä.  Valtion koulut ovat tasoltaan aika surkeita ja yksityisistä koluista saa maksaa enemmän kuin monella on varaa. Parhaista kouluista paljon, mutta ystäväpoikamme Coconkin koulu maksaa 90 dollaria kuussa ja luokassa on 39 oppilasta !

Kuvassa koulu pihan puolelta -välituntipihaa kerrakseen.

Kyllä me Suomessa aika turhasta näissä kouluasioissa valitamme. Tulis suomalaiset opetkin tänne vähäksaikaa opettamaan, niin ääni kellossa vois muuttua. Ja lapset kun tulisi oppilaiksi, niin alkais ehkä jo kouluruokakin maistua ja kaupungin kuluneet, mutta ilmaiset kirjatkin kelpaisivat. Arvoasteikot ja oma asenne kyllä muuttuvat kun täällä katselee ympärilleen avoimin silmin.

Olen käynyt kyseisessä koulussa. Täytynee taas kysyä saakos tulla. Panama Cityssä piti lupaa anoa ihan ministeriötä myöten, että pääsee kouluun vierailulle. Täällä saarella se ei ole niin pyrograattista.