Vesilaitos ja rantaelämää

Elämänmenoa ei haittaa kuin kipeä polvi. Se kipeytyi päivän  Turun  "mukulakivillä" korkokengissä kävellessä  juuri ennen matkalle lähtöä. Kovasta jumppaamisesta huolimatta ei ole vielä parantunut ja haittaa hiukan elämänmenoa. Parantuisi varmaan nopeammin, jos tuota elopainoa olis vähemmän. Vesijumppa tekee kyllä terää ja ikuinen laihdutuskuuri tai paremminkin kuntoilukuuri meneillään. Päivisin on vain niin kuuma, että silloin ei kyllä jaksa lenkkeillä kuin pakolliset.

Marja-Liisa ihmetteli, ettei rantakuvissa näy uimareita -tarkka ja mielenkiintoinen huomio.
Siihen on monta selitystä:
1. Edelliset rantakuvat on otettu aamulla 6-7 aikaan, turistit nukkuu.
2. On arki, turisteja tällä saarella tähän aikaan vuodesta, on vain viikonloppuisin, turistithan tuolla pulikoivat paikallisia enemmän.
Itseämme enää emme turisteiksi laske.
3. On laskuvesi. Perustabogalaiset uivat yleensä vain nousuveden aikaan –silloin se on turvallisempaa esim. rauskuilta ja muilta kurjemmilta olioilta
- Nousu- laskuvesi vaihtelee päivittäin ja kuunkierrosta riippuu mihin vuorokauden aikaan  nousu- tai laskuvesi osuu.  (marea alta y bajo)
Merenpinnanvaihtelu on noin neljä metriä, eli sen kyllä huomaa !

Siis kyllä meressä uskaltaa uida, mekin uimme. Kauas ei saa mennä, sillä saarenkin lähellä on voimakkaita merivirtauksia, niin ja sittenhän voi olla esim. haita, kun laivoista heitetään ruuantähteitä jne.

Tässä sitten kuva perjantai-illasta, kun vesi on korkealla ja rannalle alkaa kokoontua paikallisia bilettämään ja uimaan.

Minusta on epäreilua, että minä joka olen käynyt täällä vuodesta 2006, en ole koskaan nähnyt livenä delfiinejä meressä –taitavat kaikki muut vierailijat nähneet.... Valaatkin ovat pysyneet piilossa, vaikka niiden vaellusreitti kulkee saaren ohitse.

Edellisiltana nukkumaan mennessä ihmettelimme kaapin ovessa kirkasta vilkkuvaa valoa. Oletin Kaukon otsalampun jääneen roikkumaan vilkut päälle.  Melkein pelotti, kun Kauko kielsi edes käyttäneensä otsalamppua..... kummitteleekos täällä ?  Valo osoittautui myöhemmin sisään eksyneeksi tulikärpäseksi !
Saimme samalla oppitunnin nk. tulikärpäsistä. Tulikärpänen kuuluu kiiltomatoihin, mutta eivät ole matoja vaan koppakuoriaisia. Valtavan kirkas oli yhdenkin tällaisen otuksen muodostama valo persuksissaan – mitä, jos vangitsisi näitä purkkiin, saisi lukuvaloa ilmaiseksi, kun sähkö on täällä saarella aika kallista.

Kotimme sijaitsee kylän perällä lähellä hautausmaata. Olen aina ihmetellyt ja ihaillut Almodovarin
Espanjalaisissa elokuvissa kukkaloiston määrää hautausmailla ja miettinyt miten ihmeessä ihmiset jaksavat viedä niin paljon kukkia haudoille.

Vasta täällä totuus on paljastunut minulle. Kaikki kukat ovat tekokukkia ! Taitavat olla Espanjassakin.

Kuvia vesilaitostyömaalta:

Eilen aamullä kävimme kävelyllä paikassa, josta olimme kuuleet kaivinkoneen ääntä useita päiviä.
Meidän pieni viidakkotiemme oli muuttunut lähes valtatieksi. Kehitys kehittyy täälläkin.
Saari, joka kärsii kuivaan aikaan vesipulasta, on saamassa uuden vesilaitoksen. Systeemin, jossa merivesi puhdistetaan käyttövedeksi ja muutetaan makeaksi vedeksi suolat poistaen. Saakohan sitten laitokselta ostaa halvalla suolaa :)

Odotusarvon turismin lisääntymisestä, kertoo se, että saarelle on noussut uusi hotelli, joka ehkäpä jouluksi aukeaa.  Engelsmanni sitä rakentaa. –on jo monta vuotta rakentanut.
Rakennustarvikkeiden hiilaaminen tänne saareen on kallista ja vaivalloista, joten lienee helpompaa pölliä toiselta – hotellinkin tarpeet on pitänyt kuljettaa toistamiseen, hävikin ollessa valtaisa !
-tarvitsevathan paikallisetkin materiaalinsa !

Uusi hotelli taka-alalla.

Viikonlopun kunniaksi lähdimme perjantai-iltana oikein ulos syömään ! Saarella nämä juhlimismahdollisuudet eivät ole kovin kummoiset. Mutta 16 dollarilla (n. 13 eurolla ) saimme  sentään kaksi vatsaa täyteen ja yhteensä kolme kaljaa.

 Lihaa ja patagoneksia (platanosta tehtyjä paikallisia "ranskalaisia"

 Kotiin lähdettiin vasta illan pimettyä.

Laivat jonottavat kanavaan.