
Siitä on jo kahdeksan vuotta aikaa, kun vuonna 2006 ”löysin” Tabogan saaren kuten espanjalaiset tutkimusmatkailijat konsanaan 1500-luvulla. Olin silloin vapaaehtoisena kuna-intiaanien kouluprojektissa täällä Panmassa ja vapaa-aikoina reissailin ympäri maata.
Kauko oli antanut mulle tehtäväksi etsiskellä ”eläkekotia”, kun oltiin Meksikon ja Costa Rican reissujen jälkeen varmoja, että se on tropiikissa. Kun olin ekakerran käymässä saarella, laitoin Kaukolle viestin, että eläkepaikka on löytynyt ! Silloin en vielä tiennyt, että onko täällä edes mitään myytävänä. Niin siinä sitten kävi, että kun Kaukokin tuli Panamaan ja tulimme saareen, hänkin ihastui paikkaan, joka täytti toiveemme: lämmintä, kaunista, rauhallista, meri,, palvelut ja kulttuuri lähellä.
No tuo raijaaminen Panama Cityn ja Tabogan välillä on joskus työlästä, mutta muutoin paikka täytti toiveemme.
Löysimme Talon Lopezin (nykyisen talovahtimme) avulla. Jo silloin tammikuussa 2007 teimme ostopäätöksen mun espanjan kielen taitoni avulla (hiukan pelotti, että mitähän papereissa oikein lukee ). Talo oli ollut tyhjillään ja sisältä aika huonokuntoinen, mutta pikkuhiljaa olemme saaneet kaiken rempattua perussiistiksi.
Tabogan kylän olivat siis ennen minua löytäneet eurooppalaiset valloittajat, Herdando de Luque jo 1500-luvulla ja meillekin historiasta tuttu Francisco Pizzarro vaikutti saarella pitkään. Tässä hänen kotitalonsa:
Lopezin perheestä on tullut meidän Tabogalainen toinen perhe. Espanjankielisissä maissa kaikilla on kaksi sukunimeä, toinen isän puolelta, toinen äidin. Heidän nimensä Lopez-Lopez ei kerro, että isän ja äidin puoli olisi olleet sukua keskenään, vaan isoäiti Lopez on perustabogalainen, alkuperäistä kylän kansaa ja isän puoli on Lopez -portugalilaista sukua.
Panama on oikein kansakuntien sekamelska, koska Panaman kanavan rakentamisen seurauksena tänne on jäänyt pysyvästi monien kansallisuuksien edustajia. Kiinalaisia on paljon, he ovat lähes tulkoon kauppiaita. Caribian puolella asustaa afrikasta peräisin olevaa väkeä ja sitten europpataustaisia siellä täällä. Amerikkalaisia on myös paljon, nykyisin eläkepäiviä viettäviä, mutta myös ajalta, kun kanava oli Amerikkalaisten hallussa –eihän se ole ollut panamalaisilla kuin vuodesta 2000. Saarellakin oli amerikkalaisten tukikohta ja meidän talomme sotilaiden asuntona.
Tästä meidän panaman perheestä on tullut läheinen. Mummo (abuela) aina kovasti odottaa vierailuamme ja itsekin joskus piipahtaa luonamme, kun saa kyydin. Ei enää jaksa kävellä kotiemme välistä matkaa, mummolla ikää lähemmäs 90 v. Muistaa meidän lapset ja kyselee aina mitä kuuluu perheelle, varsinkin Marttaa ja Saaraa kaipaillaan. Toivoo aina kun meidän nuoria tulee tänne, että tulevat tervehtimään. Auroora kerran lähtiessämme halasi ja sanoi, että muista Ulla aina, että sinulle on yksi sisko täällä Tabogassa –tuntui lämpimältä ja läheiseltä. Omilla lapsilla kun ei oikein ole mummuoa ollutkaan kuin pienen hetken, niin on sitten vielä tällainen ”varamummo” täällä valtameren takana.
Tässä abuela ja "varasiskoni" Aurora
Tänään lähdetään katsomaan saaren juhlaa, jossa kruunataan joku saaren kuningatar tai prinsessa –tällaisia erilaisia kruunajaisia on moneen kertaan vuodessa esim. ainakin seuraavan kerran karnevaaliaikaan.
Oli kysymyksessa Reina del Campesita (maalaiskuningatar) kruunajaiset. Suomalaisopen mielestä tällaiset touhut kuulostavat koulun juhliksi aika omituisilta.... pikkulapset meikataan ja puetaan kuningattariksi, aikuiset bailaavat, miehet litkivät olutta ja metakka on hirmuinen. Lapsia esitellään kuin nukkeja. Pari tuntia odottelimme, että show alkaa -täällä, kun alkamisaika on suhteellinen -sitten kun kaikki on valmista: kolmelta tai viideltä -tänään alkoi viideltä.
Tässä marssssssitaan uutta kuningatarta kantaen pitkin katuja.
Uusi kuningatar Adriana heitteli karkkeja kansalle
Tässä kiinnitetään uuden kuningattaren kruunua
Kuningattaren kruunu tuodaan juhlallisesti saliin
Viime vuoden kuningatar Lowitsca , Auroran lapsenlapsi, saapuu salin aikuismaisesti bailaten
Osa yleisöstä oli pukeutunut asianmukaiseen asuun
Välillä soi musiikki levyltä, välillä orkesterin säestämänä, mutta koko ajan niin kovaa, että luuli, että sydän pysähtyy tai tärykalvot halkeavat -miten ihmeessä nää kestää ??
Muita koululaisia



















¡¡¡¡Muchos Saludos a abuela y Aurora!!
VastaaPoista