Aina jotain draamaa

Perjantai iltapäivä -eipä ole saaren paras turistiranta moista päivää nähnyt

Vasta eilen tein päätöksen keskusteltuani perheeni kanssa, että on parasta palata Suomeen mahdollisimman nopeasti.

Heti aamulla vaihdoin lennot keskiviikolle. Ajattelin, että kun talovahtimme Jose tulee  maanantaina maalta perheensä luota, ehdimme sopia rauhassa tehtävät talohommat.

Olin tyytyväinen, join rauhassa aamukahvin ja lähdin visiitille "siskoni" Aurooran luokse viemään hänelle hiukan Suomi-suklaata.

Matkalla alkoi puhata huolestunutta WhatsApp viestiä  ja tapasin myös huolestuneen Josen, joka kertoi, että viimeinen lautta saarelta lähtee kello 14.30. Auroora vielä vahvisti tiedon soittamalla lauttafirmaan. Saari "sulkeutuu" viimeisen lautan jälkeen.

Tulipas hoppu. Oli tehtävä nopea päätös lähteä saarelta heti. Nopeasti paikat lähtökuntoon, tavarat lukkojen taakse, mukaan lähtevät laukkuun jne. Olin ostanut itselleni lähes koko kuukaudeksi ruokaa.
Nyt kaikki jäi Joselle. Saaressa syntyy kyllä kuukaudessa jopa ruokapula. Josella oli myös iso huoli vaimostaan ja lapsestaan  maalla. Siellä kuulemma kaupat tyhjät, eikä hän pysty myöskään toimittamaan perheelle  rahaa. Lupasin tarvittaessa järjestää apua.

Tavarat nopeasti kasassa ja klo 14.00 laiturilla, jossa selvisi, että lautta kähteekin vasta kello 16.00.
Sitten kello 17.00.

Lopulta lautta tuli ja pääsin cityyn. Yritin aikaistaa lentojani vielä keskiviikostakin. Sunnuntaille näytti olevan. Kesken muutoksen KLM:n sivut kaatuivat ja tuli vain virheilmoitus. Ei tullut uutta lippua sähköpostiin, mutta KLM:n My Trip sivuilla näyttäisi että minulla olisi lento sunnuntaina.
Joskin sivut näyttävät että myös keskiviikkona !Yritin soittaa, mutta jonotus näyttäisi kestävän jopa tunteja.

Matkoilla olen yrittänyt aina huolehtia terveydestäni. Lähinnä vatsatautien pelossa olen tarkka syömisistäni ja juomisistani. Muutoin en ole kovin säikky. Enpä olisi uskonut, että se olen minä, joka hotelliin saavuttua pyyhkii desifiointiaineella huoneen ovenkahvat sisätä ja ulkoa, valokatkaisijat ja hanat. Ei siis ole ihan  tyypillistä Ullaa.

Huomenna aamulla ehkä kävelen KLM:n toimistoon, joka yllättäen on  kävelymatkan päässä ja varmistan lentoaikatauluni. Jospa he löytävät jopa huomiselle lennon, sillä mitä nopeammin sen parempi. Tänään paikallisessa A-studiossa kovasti keskusteltiin lentojen lopettamisesta myös Euroopasta.

Parin päivän sisällä selviää olenko kotimaassa, jumissa Panamassa tai Amsterdamissa vai kiertääkö lentokoneeni kehää ja etsii maata, johon laskeutuminen sallittua.

Tänään onkin perjantai ja 13. päivä  - huominen ehkä hitusen parempi tai ainakin rauhallisempi.

Hiukan kontrastia muihin päiviin