Jälkiviisaus kulkee selin kohti tulevaisuutta

aamulenkillä

Täällä tropiikissa taas -mutta pitäisikö minun olla täällä vai sittenkin kotona Imatralla. On niin helppoa olla jälkiviisas ja todeta, että olisi sittenkin pitänyt pysyä kotona. Olo olisi ainakin turvallisempi, vaikka sairastuisi. Santo Thomasin sairaalaan en ainakaan mene, vaikka sairastuisin. Sieltä ei elävänä selviäisi.

Korona tuntuu olevan nyt kaikkialla, jokaisen puheissa, katseissa ja kosketuksissa. Olen aistivinani jo paniikkia tässä maassa.  Kun päätin lähteä Tabogaan, ei Panamassa ollut tai ei ainakaan olisi pitänyt olla vielä corona-tapauksia. Tuntui turvalliselta lähteä edistämään talon myyntiä.

Ensimmäinen Panama-tapaus todettiin Iberian koneella viime sunnuntaina tulleelta espanjalaiselta naiselta.  Tai siis niin maan terveysministeri kertoi uutisissa maanantaina. Hän sanoi, että panamalaisia suojellaan kaikin keinoin ulkoa tulevalta uhalta. Pientä ulkomaalaisvihaa aistittavissa.

Ministerin lausunnon sai todeta aika pian valheeksi. Ensinnäkään nainen ei ollut espanjalainen vaan panamalainen. Tapaus ei myöskään ollut ainut, muutamaa päivää aikaisemmin erään 4000 oppilaan koulun rehtori oli kuollut, muutama opettaja teholla ja useita opettajia oireili. He ehtivät opettaa viikon, kunnes pääsivät testeihin vaatimalla vaatien rehtorin kuoleman jälkeen. Nyt kaikki kaupungin koulut on suljettu, kansa vaatii lisätoimia mm. lentokentän sulkemista jne.

Niin latinoa, niin latinoa….. Asia joko pimitettiin tahallaan tai virkamiehet sortuivat byrokratiaan. Ei ollut protokollan mukaista tutkia koulun opettajia, koska he eivät olleet käyneet Kiinassa, Koreassa tai Italiassa.

Viikkoa aikaisemmin loppui täällä koulujen kesäloma juuri karnevaalien jälkeen. Väki matkusti paljon ja kokoontui juhlimaan – hiukan pelottaa, että mikähän pommi täällä muhii.

Yritän pysyä saarella ja kotona vapaaehtoisessa karanteenissa. Aamulenkit, uinnit, lukeminen blogin kirjoittaminen ja ovien maalaaminen täyttäköön päiväni. Matkani tarkoitus todennäköisesti ei kuitenkaan täyty. Kukaan ei liiku Panamasta tänne taloa katsomaan, näyttää siltä, että ei edes kiinteistövälittäjä uskalla tulla.

Missä turistit ? Tuleeko  edes viikonloppuna ?

En itsekään lähde saarelta edes ruokaostoksille. Miksi menisinkään ? Kuulin, että parissa päivässä kaupat hamstrattiin melko tyhjiksi. Toin muonaa tullessani saareen. Loppuajan syön sitten spagettia ketsupilla ja mangokastikkeella. Jos energiataso käy vähiin on jääkaapissa monta levyä suklaata ystäville, jotka eivät nyt taida uskaltaa tulla minua tapaaman.

Mangoja kypsyy onneksi pikkuhiljaa, kaksi mangoa päivässä riittää.

Onneksi suuri viisaus on tavallisessa kansassa. Talonmiehemme Jose sanoi minulle, että kun on auringossa, niin ei voi saada koronaa.  Luotan kuitenkin enemmän hygieniaan ja tähän omaehtoiseen karanteeniin.

Tänään saarella on joku terveysviranomaisten kokous ennaltaehkäisevässä mielessä. Onneksi täällä ei vielä ole yhtään tapausta tai ei ainakaan yhtään julkista tapausta. Toivottavasti tauti ei saarelle rantaudukaan, koska vakiväestössä on todella paljon vanhuksia, eikä saarella ole sairaalaa.

Tässä näkee, ettei elämä kulje aina omien toiveiden mukaan. Pitää vaan katsoa, mitä tuleman pitää.

Terveiset ystäville ja läheisille sinne koto-Suomeen ja muuallekin maailmalle. Pysykää terveinä ! 

"Jälkiviisaus kulkee selin kohti tulevaisuutta" (karvonen)