uusia ja vanhoja taitoja

Päivittäin olen käynyt lenkillä, uimaan ei saa mennä. Jota en oikein ymmärrä.Hiukan olen salaa kahlaillut.
Ymmärrän, ettei rannalla saa joukoittain oleskella, mutta uiminen.....

Olen ajatellut paljon teitä entiset kollegat. Kovan paikan eteen on joutunut sivistystoimen johto suunnitellessaan kaiken uusiksi ja organisoidessaan sen. Koulujen rehtoreilla, varhaiskasvatuspäälliköillä ja johtajilla isot vastuut ja paineet hoitaa asioita kunnialla eteenpäin, kun samaan aikaan kotona ehkä kouluikäiset lapset tarvitsisivat tukea ja apua. Nuorisopalvelut ja lastensuojelu yrittävät saavuttaa nuoret edes virtuaalisesti.

Julkinen huomio kiinnittyy usein terveydenhoitohenkilökuntaan ja heidän työnsä tulee nähdyksi ja huomatuksi. Todella tärkeää työtä tällaisina aikoina tekevätkin. Julkisessa hallinnossa ollaan kuitenkin monien isojen asioiden vartioita ja kun loppupäässä kysymyksessä on lapset ja nuoret, ei työn tärkeyttä ja vastuullisuutta minusta riittävästi noteerata. Opettajat ovat joutuneet sopeutumaan alati muuttuviin ohjeisiin ja ehkä opettelemaan täysin uusia työtapoja.  Älä kuitenkaan uuvuta itseäsi, sitten sinusta ei ole hyötyä kennelekkään.

Täällä  eilen  ilta-auringossa istuessani ajatukseni kävi monen läheiseni luona, mutta myös hyvin monen sellaisen ihmisen, jota en välttämättä ole kiireiden keskellä tullut ajatelleeksi.

Yksin istuessa pohtii, mennyttä omaa ja läheisten elämää. Miettii missä nyt mennään ja miten tästä eteenpäin.

Ehkä jotenkin jumiin jääneiden mieli olisi keveämpi, jos ei kuulisi ulkoministeriöstä mitään. Viestit kotimaasta, että UM käskee palata kotiin, UM sunnittelee evakuointilentoja, Suomi huolehtii kansalaisistaan ja huolehtii, että kaikki pääsevät kotiin. Jatkuvalla syötöllä kotimaasta kuulee lupauksia ja konsulaatit kuitenkin ovat ihan kädettömiä. Sitten tulee postiin kysely, että ottako EU:n avun vastaan, jos sellaista tarjotaan. Kun vastaa kyllä, kyllä, ei sitten kuitenkaan mitään kuulu. Kuitenkaan kyselyssä ei ilmene mitään selventävää: mistä, miten, paljonko maksaa, miten Euroopasta Suomeen jne. Eilen piti lähettää passin kopio ja lentoliput. Kysyttiin onko sairauksia, vastasin, että onneksi ei. Olikin väärä vastaus, sairaat etusijalla. Hmmmmm...... ehkä minulla sittenkin on jotain...

Tulee sellainen olo, että lapselle annetaan tikkari ja napataan se sitten pois.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin olen todella onnellisessa asemassa moneen muuhun matkailijaan verrattuna.  Eilen uutisissa näytettiin Tocumenin lentokenttää, jossa 300 argentiinalaista jumissa. Ihmisillä näytti olevan kova hätä ja huoli.

Minulla koti ja ruokaa. Olen myös elvyttänyt vanhoja taitojani yli kolmenkymmenen vuoden takaa, aikoinani vedin vesijumppaa, koulutin uimaopettajia ja hengenpelastajia.

Nyt olen sekä kouluttaja, että koulutettava. Ohjaan itselleni tehokkaan vesijumpan päivittäin ja teen lisäksi altaassa venytykset ja uintilajitreenit. Mahtavaa, kun minulla omassa pihassa uima-allas. Täällä onkin kaikki uimarannat ja yleiset uima-altaat suljettu.  Kunnon vesijumppa päivittäin tekee kropalle ja mielelle hyvää.

Luovuutta saa laittaa kehiin myös kokatessa, kun saareelta saatavat ainekset ovat jotakuinkin rajalliset ja hiukan yritän myös säännöstellä tärkeimpiä tuotteita.  Tänään tein tonnikalapitzaa mangoilla ja caranbolalla. Oletko kokeillut ? En minäkään ennen, mutta hyvää tuli. Paikallinen juusto vain käpristyi pizzan päälle -höh.

Päivän annos, jotta pitsaa riittää kolmeksi päiväksi.

Mietin juuri hetki sitten, että mahdanko tykätä mangosta vielä sitten joskus, kun tämä kaikki päättyy.