Kohta kotiin

Maanantaina  12.12. 2022

Viimeinen ilta saaressa

Istuskelen viimeistä iltaa pihalla, pikkuöttiäiset yrittävät haukata vielä viimeisen kerran valkoista lihaa, jota ne niin rakastavat. Ahkerasti ovat jyrsineet ja toivoinkin, että matkan aikana laihtuisin pikkuöttiäisille luovuttamani rasvan takia, mutta samalla tavalla farkut kiristävät kuten ennenkin.

Koti on siivottu, laukku pakattu pääosin. Huomenna puolenpäivän jälkeen kaupunkiin, uuden ystävän luo yöksi ja keskiviikkoiltana lennolle. Keskiviikkona ehdin ostaa rommipullon lämmikkeeksi Suomen talveen - muuta en sitten täältä oikeastaan ostakkaan. Ei ole oikein ollut aikaa soppailla vaatteita tms. ja suoraan sanoen vanhojakin pitäisi kotona alkaa karsia -eläkeläinen kun tarvii niin vähän. Ostosreissut ovat painottuneet rautakauppaan.

On varmaan oikea aika lähteä kotiin, kun kaikki kukkakuvatkin olen jo tainnut käyttää.

Uusia en ole vähään aikaa muistanut ottaa.

Joulu alkaa olla jo mielessä, aikaa on enää vähän, joten jouluruokien suunnittelu ja lahjojen hankinta on pitänyt aloittaa täältä käsin. Jopa kuusen tilasin etänä kotiin toimitettuna. Kaikenkukkuraksi sain sen loppujenlopuksi joululahjaksi. Kiitos siitä ystäville. Kauko on kyllä joutunut olemaan tänä vuonna juoksupoikana jouluasioissa. Välillä hakee joululahjoja kaupasta, vahtii postia, tarkistaa tilaamieni pakettien sisältöä ja tekee muita hankintoja. Eipä ole päässyt lösähtämään sohvalle, kun lisäksi joka päivä pääsee lumitöihin.

Vähän on myös turhautunut olo näin loppua kohden. Kuvittelin mahdollisuuteni myydä talo ehkä hiukan paremmiksi. Harmittaa, kun on niin työlästä. Myös joitan hommia talossa  jäi kesken. Josellakin oli sen verran monta rautaa tulessa, että ei ehtinyt keskittyä vain meidän taloon. Ymmärrän - hänelle tärkeää, että on kysytty työmies, mutta itselle turhauttavaa, kun ei kaikkia asioita saatu valmiiksi.

Seuraavaa keikkaa en varmaankaan tee tänne yksin. Näin pitkä aika täällä yksin tekee välillä mökkihöperöksi ja kotiinkin on jo ikävä. Ihana, kun joulu on tulossa. Aatto vietetään Kaukon kanssa ihan kahden, mutta sitten saammekin jo lapsenlapset vierailulle. Pikkuinen Alvarkin saapuu Pariisista.

Meidän aita tuoksuu ihnalle

Toivotan kaikille hyvää joulun odotusta, saattaa olla, että blogin kirjoittaminen jää koto-Suomessa joulukiireiden alle. Joulukorttiakaan ei siis meiltä tule - rahat annettu tänä vuonna Panaman kohteeseen.